Eka pidempi lenkki ex tempore

Tuli heitettyä kauden eka pidempi lenkki ex tempore -meiningillä viime sunnuntaina. Tarkoitus oli vain käydä Pakilan suunnassa kyläilemässä ja takaisin, mutta innostuinkin takaisin polkiessa lähtemään keskuspuistoa pohjoisen suuntaan perinteiselle lenkilleni.

Mietin miten äijän käy kun olin vain aamupalapohjalta ja pari Marianne-karkkia syöneenä liikkeellä, mutta yllättävän keveästi meni ja tuntui vielä energiaa jääneenkin. Pistän sen uuden fillarin rullaavamman kulun piikkiin. Toisaalta kelikin oli kesäisen kuiva. Ainakaan miehen kunnosta ei keveyden tuntu voinut johtua. ;) Pitäisi taas alkaa heittämään säännöllisesti lenkkiä sykemittarin kanssa, niin näkisi vähän missä menee ja saisi motivaatiota kunnon kohottamiseen.

Tuolle loppulenkille tuli pituutta joku about 35 km. Malmin uimarannalla Vantaanjoen varressa oli jo paljon pieniä ja isoja uimareita ja Pikkukoskellakin sutinaa. Maisemia oli kiva katsella keväisessä luonnossa ja lähes kesäkelissä. Satakieliä ei vielä kuulunut perinteisessä satakielipöheikössä reitin varrella. Kirsikkapuiden kukinta oli komeimmillaan. Harmi, ettei tullut kameraa mukaan.

Lenkin aikana kiinnitin huomiota etukiekosta kuuluvaan narinaan ja myöhemmin himassa tarkastellessa osoittautui, että yksi pinna oli niin löysällä, että se oli käytännössä irti! Tuli sitten kiristettyä se fiilispohjalta. Pitänee käyttää fillari kohtapuoliin ensihuollossa, JOS siellä tehdään rihtaus. Jos ei tehdä rihtausta, niin ensihuolto onnistunee kotikonsteinkin. Rihtaamisesta vähän lukeneena vaikuttaa niin salatieteeltä, etten tiedä tuleeko koskaan onnistumaan kotioloissa.