torstai 14. huhtikuuta 2011

Koska mikään ei mene koskaan putkeen

Maantiepyörä saapui ajallaan, mutta asennetussa tankonauhassa oli jo tehtaalla tullut reikä! No, valmistajalle reklamaatio ja sain vähimmäistoiveeni, uuden tankonauhan kuriirin toimittamana. Hiukan tosin pettynyt asiakaspalveluun, kun ei oltu laitettu mukaan jotain edes pientä kuvainnollista kylkiäistä, jolla olisi taattu parempi mieli.

Tilasin sitten polkimet, ajokengät ja muuta sälää useamman saturaisen edestä Bike24:sta ja kun paketti tuli, niin ajohousut olikin vaihtunut ajopaidaksi! Ihan kiva paita, mutta ei sitä mitä tilasin. Reklamoin meilitse ja nyt odottelen, miten vaihto/hyvitys tapahtuu. Kaiken lisäksi ko. housut ovat vielä koossani loppu tällä hetkellä.

Ei vaan voi koskaan mikään mennä putkeen. Odottakaa vain, kun pääsen koittamaan uusia lukkopolkimiani ja -kenkiäni! Tapaturmaraporttia pukannee!

Ärtynyt raportoijanne päättää tällä kertaa tähän.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Maantiepyörä(kausi) lähestyy

Canyonin väki saattoi pyöräni UPS:n kuriiripalvelun kyytiin pari päivää sitten. Nyt jännityksellä odotellaan pyörää saapuvaksi. Tarkistan monta kertaa päivässä missä pyöräni menee.

Arvioitu toimitusaika ensi tiistaina. Pitänee vielä muuttaa toimitus työpaikan osoitteeseen, ettei tarvitse hakea pyörää Vantaalta lentokentän kupeesta, kun toimitus kotiosoitteeseen ei päiväsaikaan tule onnistumaan.


Näytä suurempi kartta

Sitä ennen pitäisi vielä tilata poljinta ja kenkää Saksasta, niin alkaa olemaan varustus kunnossa.

Tänään alkoi myös ilmoittautuminen Tour de Helsinkiin, kauden päätavoitteeseeni.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Back in the saddle!

Paluu blogosfääriin uusin kujein.

Myönnän syyllisyyteni. Pyöräilyintoni on ollut hävyttömän laimea viime vuodet. Oikeastaan ei ole ollut lainkaan fiilistä heittää tuolla 2008 ostamallani Kona Dew:lla pidempää lenkkiä. Käytännössä viime kauden (2010) ajelut rajoittuivat vain lyhyen reilun neljän kilometrin työmatkan polkemiseen viime kesän joinain kymmeninä kertoina. 2009 rajuin rykäisy oli perinteinen Porvoon ryhmäreissu, jolla paloi jo MENOmatkalla (n. 62 km) yli 6600 kCal! Olin täysin rapakunnossa ja reissusta kesti kauan toipua.

Mutta nyt puhaltaa uudet tuulet! Tilauksessa on Canyon Roadlite 6.0 Saksasta. Toimitusaika arviolta 2-3 vk päästä. Eli monivuotinen haave omasta maantiepyörästä on toteutumassa. Vielä pitänee ostaa myös uudet lukkopolkimet ja kengät (sekä muuta piensälää). Uusi ajopaita on myös jo matkalla Englannista.

Dew:n meinaan säilyttää vielä työmatka-ajeluun ja muuhun lyhyen matkan suhailuun. Itse asiassa matkakorttia latasin optimistisesti vain maaliskuun loppuun asti ja sen jälkeen ajattelin siirtyä fillaroimaan työmatkat. Tällä hetkellä kevään hidas eteneminen ei tosin tue tuota ajatusta. Kevään katupölykautta en kyllä odota innolla. Buffia sitten naaman eteen vaan.

Buffista tulikin mieleeni, että tuli vierailtua viime viikonlopun GoExpossa ja kyllä olisi harmittanut, jos olisi maksanut messulipusta. Laimea fiilis jäi fillari-, retki- sekä kuntopuolista. Fillariosastolta hiukan elättelin toiveita löytää varustepuolta sopuhintaan, mutta ainakaan sunnuntaina ei enää ollut juuri mitään jäljellä. Muutama makea fiksi, Pelagon osasto sekä varsinkin Pashley Guv'nor oli kiva nähdä livenä. Buff liittyy tarinaani siten, että ostin messuilta pari Buffia, kun sai 20-25 % alennuksella. Toinen tavallinen ja toinen merinovillainen uutuus.

Kauden 2011 päätavoite on syyskuun alussa ajettava Tour de Helsinki, johon meinaan osallistua nyt ensimmäistä kertaa. Tarkoitus ilmoittautua heti, kun ilmoittautuminen alkaa. Ennen päätavoitetta tarkoitus lenkkeillä uudella maantiepyörälläni runsaasti. Syytä onkin, sillä en ole harrastanut liikuntaa käytännössä ollenkaan viime vuosina. Eli todellisesta rapakunnosta lähdetään liikkeelle. Tavoitteen olen asettanut, jotta on motivaattori olemassa ja aikainen ilmoittautuminen takaa sitoutumisen tavoitteeseen.

Tulisipa kevät jo!

tiistai 18. marraskuuta 2008

It's alive!

Pahoitteluni, rakkaat lukijani (en tosin usko olevan enää yhtään jäljelläkään tämän päivitystauon myötä, mutta jos taas pitkästä aikaa joku eksyisi), pitkästä päivitystauosta.

Kesä vei miehen ja monenmoista muutakin puuhaa ollut tässä välillä.

Mutta selittelyt ja tekosyyt sikseen. Näistä asioista (itsellenikin muistilistaksi) luvassa tekstiä lähitulevaisuudessa:

- fillariretki Porvooseen
- Ahvenanmaan reissu
- New York, New York
- fillarin ajoasennon säätäminen
- unelmatalviprojekti

P.S. Vielä julkinen kiitos Muikealle huikeasta timangista! :)

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Rypsipellon tuoksu

Tuli eilen illalla pitkästä aikaa / vihdoin taasen heitettyä pidempi vakiolenkkini, joka suuntautuu Keskuspuiston suuntaan. Eilen tuntui koko päivän olevan sateen uhkaa ja juuri Helsingin ulkopuolella satoi pitkin päivää eri puolilla. Poutasäässä lähdin ajelemaan. Vaan eikös alkanut ripottelemaan, kun pääsin reitin lakipisteeseen Pitkäkoskelle. Sade tuntui yltyvän ja armoton tempo Espoon suunnasta tullutta sadepilveä pakoon (ao. kuvassa reittiä, johon FRWD tallensi maksimisykkeen 180 juuri tuolla osuudella ;)). Giro Xenin lippa osoittautui erinomaiseksi sateessa! Vaikka oli lasit päässä, niin ei tullut linsseihin pisaraakaan! Arviolta 10 km:n päästä pääsin pilvestä eroon ja paikoin litimärät kuteet kuivuivat loppumatkan aikana. Vilustumista tuli pelättyä, muttei ainakaan vielä oireita.



Satulan kanssa painetta väärässä paikassa, mutta toivotaan, että se siitä asettuu pidemmän päälle, kun satula muovautuu. Ensi viikonloppuna on luvassa Tour de Porvoo eli viikonloppuretki fillarein Porvooseen ja siksikin oli tarpeen pidempi vetäisy, että näkee miten satula (ja mies) toimii. Pientä hankaamista oli havaittavissa satulan sivuilla, vaikkei mitään ratapyöräilijän reisiä (vaan lähinnä laiskanpulleat) olekaan. Pitänee ostaa Porvoon reissulle valkovaseliinia varuiksi. Parempi se kuin vereslihalla olevat reidet. Ehkä pyöräilyhousut olisi tosin se fiksuin ja lopullisin ratkaisu ongelmaan.

Uusi mittari tuli asennettua joku päivä sitten ja nyt tuli samalla testattua sitäkin pidemmän kaavan mukaan. Millimetrin tarkkuudella asetettu (painetta renkaisiin käyttämäni 5 bar -> merkki kellarin lattiaan venttiilin keskikohdalla -> mies pyörän päälle ja rullausta yks renkaankierto -> merkki venttiilin keskikohdalla lattiaan -> merkkien välin mittaus) rengaskoko tuntui olevan varsin oikein, kun VDO (= fillarin mittari) näytti lenkin jälkeen 30,89 km ja FRWD (= sykemittari GPS-paikkatietotallennuksella) 30,27 km. Eli VDO näytti 2 % enemmän kuin FRWD. Noista todennäköisesti luottaisin ennemmin fillarin mittariin kuin GPS:sään, jossa kuitenkin on heittoa aina muutama metri sinne tänne ja välillä satelliititkin hukkuu. Joka tapauksessa riittävä keskinäinen tarkkuus minulle. Jos alkaa näyttää pitkässä juoksussa sille, että GPS raportoi aina tuon verran vähemmän, niin pitää tarkistaa fillarin mittari samalle tasolle.

Ylipäänsä lenkki tuntui kevyemmälle kuin ennen. Loppuvaiheessa alkoi kyllä jalat olemaan tyhjemmän tuntuiset, mutta ylipäänsä tuntui kulkevan aika kivasti. En pistä sitä ainakaan parantuneen kuntopohjan piikkiin (koska olen lähinnä rapakunnossa jos jotain), vaan syynä lienee kevyemmin kulkeva keväällä ostamani kulkine. Lenkin jälkeen olikin mukava palkita kurniva maha lähipitserian tuotteella. ;)

Olipa mukava tehdä pitkästä aikaa tuo Maaseutu Helsingissä -sightseeing rypsipellon, kukkaniityn ja vastakaadetun heinän (heinää näytti olevan seipäillä Tuomarinkartanon mailla, joten varmaankin ollut kaupungin järjestämät heinätalkoot vastikään) tuoksuissa! Tätä pitää saada lisää! Ei kun taas maaseutulenkkiä joku päivä siis. :)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Oodi Brooksille

Brooksin nahkasatula asennettu!

Heti istahtaessa tuli valtava ahaa-elämys! Todella lyhyen noin sadan metrin viileätyypityksen jälkeen tuntuu kuin satula olisi tehty omalle ahterille! En hehkuttele vielä enempää, ennen kuin näkee miten pa.. ..ikat puutuu pidemmällä lenkillä, mutta olipas miellyttävä yllätys! Ehkä siihen tosiaan on syy, miksi Brooksin B17 on pysynyt yli 100 vuotta samanlaisena. :)

Vielä Brooksin hoidosta hieman. Brooksin ohjekirjasen ja Bike Forumsin viestin ohjeilla käsittelin ensin satulan alapuolen Brooksin Proofhidellä varsin runsaasti huolehtien, että joka kohta tuli kunnolla käytyä läpi. Ohjeiden mukaan alapuoli kannattaa käsitellä sateisessa ilmastossa (ja sadettahan Suomessa piisaa :)) varsinkin jos ei ole lokasuojia (kuten minulla). Tätä alapuolen kerrosta ei pyyhkäistä mitenkään vaan jätetään sillensä. Periaatteessa tämän kertakäsittelun pitäisi riittää satulan koko iäksi. Tämä jälkeen käsittelin päällipuolen ohuehkolla kerroksella Proofhidea, jonka annoin imeytyä yön yli ja aamulla pyyhkäisin satulan Brooksin hoitosetin omalla liinasella. Liinaan ei tuntunut jäävän mitään, joten kaikki imeytyi tai haihtui. Proofhiden levittämiseen kannattaa käyttää sormea, koska sen lämpö helpottaa levittämistä ja imeytymistä.

Säädin nyt samalla ohjaustankoa taas kerran. Tähän asti on tuntunut, ettei jotenkin millään löydy asentoa, jossa kämmeniä ei alkaisi särkemään jonkun ajan päästä. Nyt käänsin ohjainkannattimen alaspäin ja ohjaustangon pystykulmaan ja tuntui aika hyvälle tuon tosi lyhyen tyypityksen aikana.

Vielä julkinen kiitos Timpalle, joka blogiini kirjoittamalla kommentillaan myönsi julkisesti olevansa ensimmäinen blogini lukija! :)

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Asennusta odotellessa

Postipekka kävi aikaisin aamulla ja toi paketin. Onneksi satuin olemaan paikalla, kun summeri rämähti. Täytyy sanoa, että pidän kyllä enemmän niistä kuljetusfirmoista, jotka soittavat etukäteen ja kysyvät onko paikalla, milloin ja missä. No, ehkä tuokin olisi soitellut, jos en olisi sattunut olemaan paikalla.

Vajaa kuusi päivää tilauksesta kesti kuljetus. Parcel Forcen kuljetusseuranta kertoi, että paketti jumittaa lähetyskeskuksessa aina vaan ja meinasi jo hermo mennä, mutta tulipa se sitten itsekseenkin perille.

Giro Xen Matt White Digi Camo Brooks B17 Special Copper Saddle Green Brooks B17 Special Copper Saddle Green Brooks Maintenance Kit VDO Cytec C3

Kypärä näyttää luonnossa paremmalle kuin kuvissa, joita olin netissä nähnyt! Hopeanomainen kiilto kuultaa valkeassa värissä. Julkiset pahoitteluni suurelle suomalaiselle urheilukauppaketjulle, jonka myymälässä kävin sovittamassa Xeniä. Vaikka mielelläni tukisinkin suomalaista kauppaa, niin en mitenkään voinut hyväksyä yli 160 euron hintaa potasta, jonka sain tilattua nykykurssilla noin 95 euron pintaan Englannista. Positiivista oli myös se, että tuolta sai kaikkia värejä, kun Suomen päässä liikkeessä oli tasan kahta väriä (tummanruskea ja tummanvihreä) esillä. Kerran on osunut silmään Sörnäisten rantatiellä joku jamppa vastaava valkoinen Xen päässä.

Vaikka musta onkin aina muotia, niin päädyin valkoiseen väriin niinkin tylsästä syystä, että se erottuu ehkä helpoiten liikenteen seassa. Musta ja muut suomalaisten suosiossa olevat värit (harmaa, ruskea, ylipäänsä kaikki mitkä ei vain vahingossakaan erotu tapetista) ovat omiaan, jos haluaa piiloutua liikennevirtaan. Neon-keltainenhan olisi ollut turvallisin valinta, jos sellainen olisi saatavilla ja JOS haluaisin itsekään pistää sen värisen potan päähäni. ;) On tuo valkoinen digikuvio ihan makea muutenkin. Oikeastaan armeijatermein tuo onkin kutakuinkin "urban camo". Joten se siitä erottuvuudesta. ;)

Tärkein syy juuri Giro Xenin valitsemiseksi oli sen turvallisuustekijät muiltakin osin. Potta on varsin pyöreä muodoltaan (ei teräviä kulmia takaraivollakaan), joten se liukuu mahdollisessa onnettomuustilanteessa paremmin asfalttia vasten. Suoraan sanoen yllättyin myös miten hyvin se tuntui heti istuvan kaupassa sovittaessa päähäni. Nettikirjoittelujen perusteella ajattelin, että ehkä Girot eivät ylipäänsä sovi hirveän hyvin päänmuodolleni. Sovitin toista pääkypäräehdokasta Bell Varianttia (Bellin vastine Xenille) ja istuvuus oli selkeästi huonompi (minulle). Pääni on siis selvästikin Giron mitoitukselle sopiva. Syytä pitää mielessäni seuraavaakin kypärääni ostaessa.

Xen edustaa maastomallistoa ja oikeastaan aloitti tuon pallomaisemman muodon tulemisen. Nyt monilla valmistajilla on kilpailevia vastaavia malleja. Vielä muutama vuosi sitten merkittävin trendi oli vauhdikkaan näköiset, mutta teräväkulmaiset kypärät. Itse asiassa tämän vuoden Ranskan ympäriajossa on pistänyt silmään se, että maantiepuolellakin suuntaus näyttäisi taas olevan pyöreämpien muotojen maailmaan. Vaikea sanoa, onko kyseessä vain markkinoinnillisista lähtökohdista tapahtuvaa tuotteiden vanhentamista vai ihan aidosti pyrkimys turvallisempiin kypäriin. Paljon hyvää tietoa kypäristä ja niiden turvallisuudesta Bicycle Helmet Safety Institute:n sivuilla. Kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa.

En halua mennä keskustelupalstojen ikiaiheeseen lisääkö kypärä oikeasti turvallisuutta ja vähentääkö se vammoja, mutta oma käsitykseni on se, ettei siitä ainakaan haittaa voi olla. Ihminen on hauras olento ja täällä eletään vain kerran. Kaverin auton takatolppaan osunut teekkari säilyi hengissä / aivovammatta todennäköisesti (lommon syvyydestä päätellen) vain päässään olleen kypärän ansiosta. Pitäisikin joskus ottaa siitä lommosta kuva tänne todisteeksi iskun voimasta. ;)

Ai että, kun Brooksin B17 Special -nahkasatula huokuu vanhan ajan meininkiä. :) Vihreä väri osoittautui lähes mustaksi, mutta kirkkaassa valossa vihreys tulee esiin. Hyvin syvä 'British racing green', jos jotenkin pitäisi kuvailla. Kupariset taotut niitit ja satulan kiskot näyttävät upeilta. Tekee jo tässä vaiheessa mieli sanoa, että tämä on niitä asioita, joissa vanha tuntuu pesevän pussillisen uusia. Parempi, ettei enempää hehkuta vielä ennen kuin näkee kumpi lopulta antaa periksi - satula vai mies. ;) Pitää vielä perehtyä nahkasatulan hoitoon ja suorittaa sen ensimmäinen voitelu niin pääsee asennuspuuhiin.