Pahoitteluni, rakkaat lukijani (en tosin usko olevan enää yhtään jäljelläkään tämän päivitystauon myötä, mutta jos taas pitkästä aikaa joku eksyisi), pitkästä päivitystauosta.
Kesä vei miehen ja monenmoista muutakin puuhaa ollut tässä välillä.
Mutta selittelyt ja tekosyyt sikseen. Näistä asioista (itsellenikin muistilistaksi) luvassa tekstiä lähitulevaisuudessa:
- fillariretki Porvooseen
- Ahvenanmaan reissu
- New York, New York
- fillarin ajoasennon säätäminen
- unelmatalviprojekti
P.S. Vielä julkinen kiitos Muikealle huikeasta timangista! :)
tiistai 18. marraskuuta 2008
tiistai 22. heinäkuuta 2008
Rypsipellon tuoksu
Tuli eilen illalla pitkästä aikaa / vihdoin taasen heitettyä pidempi vakiolenkkini, joka suuntautuu Keskuspuiston suuntaan. Eilen tuntui koko päivän olevan sateen uhkaa ja juuri Helsingin ulkopuolella satoi pitkin päivää eri puolilla. Poutasäässä lähdin ajelemaan. Vaan eikös alkanut ripottelemaan, kun pääsin reitin lakipisteeseen Pitkäkoskelle. Sade tuntui yltyvän ja armoton tempo Espoon suunnasta tullutta sadepilveä pakoon (ao. kuvassa reittiä, johon FRWD tallensi maksimisykkeen 180 juuri tuolla osuudella ;)). Giro Xenin lippa osoittautui erinomaiseksi sateessa! Vaikka oli lasit päässä, niin ei tullut linsseihin pisaraakaan! Arviolta 10 km:n päästä pääsin pilvestä eroon ja paikoin litimärät kuteet kuivuivat loppumatkan aikana. Vilustumista tuli pelättyä, muttei ainakaan vielä oireita.
Satulan kanssa painetta väärässä paikassa, mutta toivotaan, että se siitä asettuu pidemmän päälle, kun satula muovautuu. Ensi viikonloppuna on luvassa Tour de Porvoo eli viikonloppuretki fillarein Porvooseen ja siksikin oli tarpeen pidempi vetäisy, että näkee miten satula (ja mies) toimii. Pientä hankaamista oli havaittavissa satulan sivuilla, vaikkei mitään ratapyöräilijän reisiä (vaan lähinnä laiskanpulleat) olekaan. Pitänee ostaa Porvoon reissulle valkovaseliinia varuiksi. Parempi se kuin vereslihalla olevat reidet. Ehkä pyöräilyhousut olisi tosin se fiksuin ja lopullisin ratkaisu ongelmaan.
Uusi mittari tuli asennettua joku päivä sitten ja nyt tuli samalla testattua sitäkin pidemmän kaavan mukaan. Millimetrin tarkkuudella asetettu (painetta renkaisiin käyttämäni 5 bar -> merkki kellarin lattiaan venttiilin keskikohdalla -> mies pyörän päälle ja rullausta yks renkaankierto -> merkki venttiilin keskikohdalla lattiaan -> merkkien välin mittaus) rengaskoko tuntui olevan varsin oikein, kun VDO (= fillarin mittari) näytti lenkin jälkeen 30,89 km ja FRWD (= sykemittari GPS-paikkatietotallennuksella) 30,27 km. Eli VDO näytti 2 % enemmän kuin FRWD. Noista todennäköisesti luottaisin ennemmin fillarin mittariin kuin GPS:sään, jossa kuitenkin on heittoa aina muutama metri sinne tänne ja välillä satelliititkin hukkuu. Joka tapauksessa riittävä keskinäinen tarkkuus minulle. Jos alkaa näyttää pitkässä juoksussa sille, että GPS raportoi aina tuon verran vähemmän, niin pitää tarkistaa fillarin mittari samalle tasolle.
Ylipäänsä lenkki tuntui kevyemmälle kuin ennen. Loppuvaiheessa alkoi kyllä jalat olemaan tyhjemmän tuntuiset, mutta ylipäänsä tuntui kulkevan aika kivasti. En pistä sitä ainakaan parantuneen kuntopohjan piikkiin (koska olen lähinnä rapakunnossa jos jotain), vaan syynä lienee kevyemmin kulkeva keväällä ostamani kulkine. Lenkin jälkeen olikin mukava palkita kurniva maha lähipitserian tuotteella. ;)
Olipa mukava tehdä pitkästä aikaa tuo Maaseutu Helsingissä -sightseeing rypsipellon, kukkaniityn ja vastakaadetun heinän (heinää näytti olevan seipäillä Tuomarinkartanon mailla, joten varmaankin ollut kaupungin järjestämät heinätalkoot vastikään) tuoksuissa! Tätä pitää saada lisää! Ei kun taas maaseutulenkkiä joku päivä siis. :)
Satulan kanssa painetta väärässä paikassa, mutta toivotaan, että se siitä asettuu pidemmän päälle, kun satula muovautuu. Ensi viikonloppuna on luvassa Tour de Porvoo eli viikonloppuretki fillarein Porvooseen ja siksikin oli tarpeen pidempi vetäisy, että näkee miten satula (ja mies) toimii. Pientä hankaamista oli havaittavissa satulan sivuilla, vaikkei mitään ratapyöräilijän reisiä (vaan lähinnä laiskanpulleat) olekaan. Pitänee ostaa Porvoon reissulle valkovaseliinia varuiksi. Parempi se kuin vereslihalla olevat reidet. Ehkä pyöräilyhousut olisi tosin se fiksuin ja lopullisin ratkaisu ongelmaan.
Uusi mittari tuli asennettua joku päivä sitten ja nyt tuli samalla testattua sitäkin pidemmän kaavan mukaan. Millimetrin tarkkuudella asetettu (painetta renkaisiin käyttämäni 5 bar -> merkki kellarin lattiaan venttiilin keskikohdalla -> mies pyörän päälle ja rullausta yks renkaankierto -> merkki venttiilin keskikohdalla lattiaan -> merkkien välin mittaus) rengaskoko tuntui olevan varsin oikein, kun VDO (= fillarin mittari) näytti lenkin jälkeen 30,89 km ja FRWD (= sykemittari GPS-paikkatietotallennuksella) 30,27 km. Eli VDO näytti 2 % enemmän kuin FRWD. Noista todennäköisesti luottaisin ennemmin fillarin mittariin kuin GPS:sään, jossa kuitenkin on heittoa aina muutama metri sinne tänne ja välillä satelliititkin hukkuu. Joka tapauksessa riittävä keskinäinen tarkkuus minulle. Jos alkaa näyttää pitkässä juoksussa sille, että GPS raportoi aina tuon verran vähemmän, niin pitää tarkistaa fillarin mittari samalle tasolle.
Ylipäänsä lenkki tuntui kevyemmälle kuin ennen. Loppuvaiheessa alkoi kyllä jalat olemaan tyhjemmän tuntuiset, mutta ylipäänsä tuntui kulkevan aika kivasti. En pistä sitä ainakaan parantuneen kuntopohjan piikkiin (koska olen lähinnä rapakunnossa jos jotain), vaan syynä lienee kevyemmin kulkeva keväällä ostamani kulkine. Lenkin jälkeen olikin mukava palkita kurniva maha lähipitserian tuotteella. ;)
Olipa mukava tehdä pitkästä aikaa tuo Maaseutu Helsingissä -sightseeing rypsipellon, kukkaniityn ja vastakaadetun heinän (heinää näytti olevan seipäillä Tuomarinkartanon mailla, joten varmaankin ollut kaupungin järjestämät heinätalkoot vastikään) tuoksuissa! Tätä pitää saada lisää! Ei kun taas maaseutulenkkiä joku päivä siis. :)
keskiviikko 16. heinäkuuta 2008
Oodi Brooksille
Brooksin nahkasatula asennettu!
Heti istahtaessa tuli valtava ahaa-elämys! Todella lyhyen noin sadan metrin viileätyypityksen jälkeen tuntuu kuin satula olisi tehty omalle ahterille! En hehkuttele vielä enempää, ennen kuin näkee miten pa.. ..ikat puutuu pidemmällä lenkillä, mutta olipas miellyttävä yllätys! Ehkä siihen tosiaan on syy, miksi Brooksin B17 on pysynyt yli 100 vuotta samanlaisena. :)
Vielä Brooksin hoidosta hieman. Brooksin ohjekirjasen ja Bike Forumsin viestin ohjeilla käsittelin ensin satulan alapuolen Brooksin Proofhidellä varsin runsaasti huolehtien, että joka kohta tuli kunnolla käytyä läpi. Ohjeiden mukaan alapuoli kannattaa käsitellä sateisessa ilmastossa (ja sadettahan Suomessa piisaa :)) varsinkin jos ei ole lokasuojia (kuten minulla). Tätä alapuolen kerrosta ei pyyhkäistä mitenkään vaan jätetään sillensä. Periaatteessa tämän kertakäsittelun pitäisi riittää satulan koko iäksi. Tämä jälkeen käsittelin päällipuolen ohuehkolla kerroksella Proofhidea, jonka annoin imeytyä yön yli ja aamulla pyyhkäisin satulan Brooksin hoitosetin omalla liinasella. Liinaan ei tuntunut jäävän mitään, joten kaikki imeytyi tai haihtui. Proofhiden levittämiseen kannattaa käyttää sormea, koska sen lämpö helpottaa levittämistä ja imeytymistä.
Säädin nyt samalla ohjaustankoa taas kerran. Tähän asti on tuntunut, ettei jotenkin millään löydy asentoa, jossa kämmeniä ei alkaisi särkemään jonkun ajan päästä. Nyt käänsin ohjainkannattimen alaspäin ja ohjaustangon pystykulmaan ja tuntui aika hyvälle tuon tosi lyhyen tyypityksen aikana.
Vielä julkinen kiitos Timpalle, joka blogiini kirjoittamalla kommentillaan myönsi julkisesti olevansa ensimmäinen blogini lukija! :)
Heti istahtaessa tuli valtava ahaa-elämys! Todella lyhyen noin sadan metrin viileätyypityksen jälkeen tuntuu kuin satula olisi tehty omalle ahterille! En hehkuttele vielä enempää, ennen kuin näkee miten pa.. ..ikat puutuu pidemmällä lenkillä, mutta olipas miellyttävä yllätys! Ehkä siihen tosiaan on syy, miksi Brooksin B17 on pysynyt yli 100 vuotta samanlaisena. :)
Vielä Brooksin hoidosta hieman. Brooksin ohjekirjasen ja Bike Forumsin viestin ohjeilla käsittelin ensin satulan alapuolen Brooksin Proofhidellä varsin runsaasti huolehtien, että joka kohta tuli kunnolla käytyä läpi. Ohjeiden mukaan alapuoli kannattaa käsitellä sateisessa ilmastossa (ja sadettahan Suomessa piisaa :)) varsinkin jos ei ole lokasuojia (kuten minulla). Tätä alapuolen kerrosta ei pyyhkäistä mitenkään vaan jätetään sillensä. Periaatteessa tämän kertakäsittelun pitäisi riittää satulan koko iäksi. Tämä jälkeen käsittelin päällipuolen ohuehkolla kerroksella Proofhidea, jonka annoin imeytyä yön yli ja aamulla pyyhkäisin satulan Brooksin hoitosetin omalla liinasella. Liinaan ei tuntunut jäävän mitään, joten kaikki imeytyi tai haihtui. Proofhiden levittämiseen kannattaa käyttää sormea, koska sen lämpö helpottaa levittämistä ja imeytymistä.
Säädin nyt samalla ohjaustankoa taas kerran. Tähän asti on tuntunut, ettei jotenkin millään löydy asentoa, jossa kämmeniä ei alkaisi särkemään jonkun ajan päästä. Nyt käänsin ohjainkannattimen alaspäin ja ohjaustangon pystykulmaan ja tuntui aika hyvälle tuon tosi lyhyen tyypityksen aikana.
Vielä julkinen kiitos Timpalle, joka blogiini kirjoittamalla kommentillaan myönsi julkisesti olevansa ensimmäinen blogini lukija! :)
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Asennusta odotellessa
Postipekka kävi aikaisin aamulla ja toi paketin. Onneksi satuin olemaan paikalla, kun summeri rämähti. Täytyy sanoa, että pidän kyllä enemmän niistä kuljetusfirmoista, jotka soittavat etukäteen ja kysyvät onko paikalla, milloin ja missä. No, ehkä tuokin olisi soitellut, jos en olisi sattunut olemaan paikalla.
Vajaa kuusi päivää tilauksesta kesti kuljetus. Parcel Forcen kuljetusseuranta kertoi, että paketti jumittaa lähetyskeskuksessa aina vaan ja meinasi jo hermo mennä, mutta tulipa se sitten itsekseenkin perille.
Kypärä näyttää luonnossa paremmalle kuin kuvissa, joita olin netissä nähnyt! Hopeanomainen kiilto kuultaa valkeassa värissä. Julkiset pahoitteluni suurelle suomalaiselle urheilukauppaketjulle, jonka myymälässä kävin sovittamassa Xeniä. Vaikka mielelläni tukisinkin suomalaista kauppaa, niin en mitenkään voinut hyväksyä yli 160 euron hintaa potasta, jonka sain tilattua nykykurssilla noin 95 euron pintaan Englannista. Positiivista oli myös se, että tuolta sai kaikkia värejä, kun Suomen päässä liikkeessä oli tasan kahta väriä (tummanruskea ja tummanvihreä) esillä. Kerran on osunut silmään Sörnäisten rantatiellä joku jamppa vastaava valkoinen Xen päässä.
Vaikka musta onkin aina muotia, niin päädyin valkoiseen väriin niinkin tylsästä syystä, että se erottuu ehkä helpoiten liikenteen seassa. Musta ja muut suomalaisten suosiossa olevat värit (harmaa, ruskea, ylipäänsä kaikki mitkä ei vain vahingossakaan erotu tapetista) ovat omiaan, jos haluaa piiloutua liikennevirtaan. Neon-keltainenhan olisi ollut turvallisin valinta, jos sellainen olisi saatavilla ja JOS haluaisin itsekään pistää sen värisen potan päähäni. ;) On tuo valkoinen digikuvio ihan makea muutenkin. Oikeastaan armeijatermein tuo onkin kutakuinkin "urban camo". Joten se siitä erottuvuudesta. ;)
Tärkein syy juuri Giro Xenin valitsemiseksi oli sen turvallisuustekijät muiltakin osin. Potta on varsin pyöreä muodoltaan (ei teräviä kulmia takaraivollakaan), joten se liukuu mahdollisessa onnettomuustilanteessa paremmin asfalttia vasten. Suoraan sanoen yllättyin myös miten hyvin se tuntui heti istuvan kaupassa sovittaessa päähäni. Nettikirjoittelujen perusteella ajattelin, että ehkä Girot eivät ylipäänsä sovi hirveän hyvin päänmuodolleni. Sovitin toista pääkypäräehdokasta Bell Varianttia (Bellin vastine Xenille) ja istuvuus oli selkeästi huonompi (minulle). Pääni on siis selvästikin Giron mitoitukselle sopiva. Syytä pitää mielessäni seuraavaakin kypärääni ostaessa.
Xen edustaa maastomallistoa ja oikeastaan aloitti tuon pallomaisemman muodon tulemisen. Nyt monilla valmistajilla on kilpailevia vastaavia malleja. Vielä muutama vuosi sitten merkittävin trendi oli vauhdikkaan näköiset, mutta teräväkulmaiset kypärät. Itse asiassa tämän vuoden Ranskan ympäriajossa on pistänyt silmään se, että maantiepuolellakin suuntaus näyttäisi taas olevan pyöreämpien muotojen maailmaan. Vaikea sanoa, onko kyseessä vain markkinoinnillisista lähtökohdista tapahtuvaa tuotteiden vanhentamista vai ihan aidosti pyrkimys turvallisempiin kypäriin. Paljon hyvää tietoa kypäristä ja niiden turvallisuudesta Bicycle Helmet Safety Institute:n sivuilla. Kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa.
En halua mennä keskustelupalstojen ikiaiheeseen lisääkö kypärä oikeasti turvallisuutta ja vähentääkö se vammoja, mutta oma käsitykseni on se, ettei siitä ainakaan haittaa voi olla. Ihminen on hauras olento ja täällä eletään vain kerran. Kaverin auton takatolppaan osunut teekkari säilyi hengissä / aivovammatta todennäköisesti (lommon syvyydestä päätellen) vain päässään olleen kypärän ansiosta. Pitäisikin joskus ottaa siitä lommosta kuva tänne todisteeksi iskun voimasta. ;)
Ai että, kun Brooksin B17 Special -nahkasatula huokuu vanhan ajan meininkiä. :) Vihreä väri osoittautui lähes mustaksi, mutta kirkkaassa valossa vihreys tulee esiin. Hyvin syvä 'British racing green', jos jotenkin pitäisi kuvailla. Kupariset taotut niitit ja satulan kiskot näyttävät upeilta. Tekee jo tässä vaiheessa mieli sanoa, että tämä on niitä asioita, joissa vanha tuntuu pesevän pussillisen uusia. Parempi, ettei enempää hehkuta vielä ennen kuin näkee kumpi lopulta antaa periksi - satula vai mies. ;) Pitää vielä perehtyä nahkasatulan hoitoon ja suorittaa sen ensimmäinen voitelu niin pääsee asennuspuuhiin.
Vajaa kuusi päivää tilauksesta kesti kuljetus. Parcel Forcen kuljetusseuranta kertoi, että paketti jumittaa lähetyskeskuksessa aina vaan ja meinasi jo hermo mennä, mutta tulipa se sitten itsekseenkin perille.
Kypärä näyttää luonnossa paremmalle kuin kuvissa, joita olin netissä nähnyt! Hopeanomainen kiilto kuultaa valkeassa värissä. Julkiset pahoitteluni suurelle suomalaiselle urheilukauppaketjulle, jonka myymälässä kävin sovittamassa Xeniä. Vaikka mielelläni tukisinkin suomalaista kauppaa, niin en mitenkään voinut hyväksyä yli 160 euron hintaa potasta, jonka sain tilattua nykykurssilla noin 95 euron pintaan Englannista. Positiivista oli myös se, että tuolta sai kaikkia värejä, kun Suomen päässä liikkeessä oli tasan kahta väriä (tummanruskea ja tummanvihreä) esillä. Kerran on osunut silmään Sörnäisten rantatiellä joku jamppa vastaava valkoinen Xen päässä.
Vaikka musta onkin aina muotia, niin päädyin valkoiseen väriin niinkin tylsästä syystä, että se erottuu ehkä helpoiten liikenteen seassa. Musta ja muut suomalaisten suosiossa olevat värit (harmaa, ruskea, ylipäänsä kaikki mitkä ei vain vahingossakaan erotu tapetista) ovat omiaan, jos haluaa piiloutua liikennevirtaan. Neon-keltainenhan olisi ollut turvallisin valinta, jos sellainen olisi saatavilla ja JOS haluaisin itsekään pistää sen värisen potan päähäni. ;) On tuo valkoinen digikuvio ihan makea muutenkin. Oikeastaan armeijatermein tuo onkin kutakuinkin "urban camo". Joten se siitä erottuvuudesta. ;)
Tärkein syy juuri Giro Xenin valitsemiseksi oli sen turvallisuustekijät muiltakin osin. Potta on varsin pyöreä muodoltaan (ei teräviä kulmia takaraivollakaan), joten se liukuu mahdollisessa onnettomuustilanteessa paremmin asfalttia vasten. Suoraan sanoen yllättyin myös miten hyvin se tuntui heti istuvan kaupassa sovittaessa päähäni. Nettikirjoittelujen perusteella ajattelin, että ehkä Girot eivät ylipäänsä sovi hirveän hyvin päänmuodolleni. Sovitin toista pääkypäräehdokasta Bell Varianttia (Bellin vastine Xenille) ja istuvuus oli selkeästi huonompi (minulle). Pääni on siis selvästikin Giron mitoitukselle sopiva. Syytä pitää mielessäni seuraavaakin kypärääni ostaessa.
Xen edustaa maastomallistoa ja oikeastaan aloitti tuon pallomaisemman muodon tulemisen. Nyt monilla valmistajilla on kilpailevia vastaavia malleja. Vielä muutama vuosi sitten merkittävin trendi oli vauhdikkaan näköiset, mutta teräväkulmaiset kypärät. Itse asiassa tämän vuoden Ranskan ympäriajossa on pistänyt silmään se, että maantiepuolellakin suuntaus näyttäisi taas olevan pyöreämpien muotojen maailmaan. Vaikea sanoa, onko kyseessä vain markkinoinnillisista lähtökohdista tapahtuvaa tuotteiden vanhentamista vai ihan aidosti pyrkimys turvallisempiin kypäriin. Paljon hyvää tietoa kypäristä ja niiden turvallisuudesta Bicycle Helmet Safety Institute:n sivuilla. Kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa.
En halua mennä keskustelupalstojen ikiaiheeseen lisääkö kypärä oikeasti turvallisuutta ja vähentääkö se vammoja, mutta oma käsitykseni on se, ettei siitä ainakaan haittaa voi olla. Ihminen on hauras olento ja täällä eletään vain kerran. Kaverin auton takatolppaan osunut teekkari säilyi hengissä / aivovammatta todennäköisesti (lommon syvyydestä päätellen) vain päässään olleen kypärän ansiosta. Pitäisikin joskus ottaa siitä lommosta kuva tänne todisteeksi iskun voimasta. ;)
Ai että, kun Brooksin B17 Special -nahkasatula huokuu vanhan ajan meininkiä. :) Vihreä väri osoittautui lähes mustaksi, mutta kirkkaassa valossa vihreys tulee esiin. Hyvin syvä 'British racing green', jos jotenkin pitäisi kuvailla. Kupariset taotut niitit ja satulan kiskot näyttävät upeilta. Tekee jo tässä vaiheessa mieli sanoa, että tämä on niitä asioita, joissa vanha tuntuu pesevän pussillisen uusia. Parempi, ettei enempää hehkuta vielä ennen kuin näkee kumpi lopulta antaa periksi - satula vai mies. ;) Pitää vielä perehtyä nahkasatulan hoitoon ja suorittaa sen ensimmäinen voitelu niin pääsee asennuspuuhiin.
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Tavaroita odotellessa
Noniin, nyt on sitten tilaus sisässä Chain Reaction Cyclesissä.
Oli pakko jättää tällä erää lukon (Kryptonite Fahgettaboudit) ja sen lisävaijerin ostaminen väliin, kun ne olivat "out of stock". Saahan ne sitten joskus myöhemminkin. Basta ajakoon lukon asiaa vielä toistaiseksi ja sormet ristissä, ettei pyörä sinä aikana häviä.
Helpotti myös kummasti kuukausia kestänyttä arpomista kypärän väristä, kun oli pari väriä out of stock. ;) Brooksin legendaarinen nahkasatula tulee tietenkin pyörään sointuvana vihreänä :) ja lisäksi vielä uusi VDO:n langallinen mittari korvaamaan vanhaa hävinnyttä. Laitan kuvia sitten, kun tuotteet saapuvat.
Nyt sitten jännätään, miten kauan toimitus kestää.
Alla vielä tilatut tuotteet hintoineen:
1 Giro Xen 2008 55-59cm Medium Matt White Digi Camo
Product Code: 67128 Unit Price: 74.99 GBP
1 Brooks England B17 Special Copper Saddle Green
Product Code: 35439 Unit Price: 57.99 GBP
1 Brooks England Maintenance Kit Complete Kit
Product Code: 35452 Unit Price: 9.99 GBP
1 VDO Cytec C3 16 Function Wire
Product Code: 22457 Unit Price: 17.99 GBP
Postage: 0.00 GBP (Parcel Force International)
THE TOTAL COST OF THE ORDER INCLUDING POSTAGE IS: 160.96 GBP
Oli pakko jättää tällä erää lukon (Kryptonite Fahgettaboudit) ja sen lisävaijerin ostaminen väliin, kun ne olivat "out of stock". Saahan ne sitten joskus myöhemminkin. Basta ajakoon lukon asiaa vielä toistaiseksi ja sormet ristissä, ettei pyörä sinä aikana häviä.
Helpotti myös kummasti kuukausia kestänyttä arpomista kypärän väristä, kun oli pari väriä out of stock. ;) Brooksin legendaarinen nahkasatula tulee tietenkin pyörään sointuvana vihreänä :) ja lisäksi vielä uusi VDO:n langallinen mittari korvaamaan vanhaa hävinnyttä. Laitan kuvia sitten, kun tuotteet saapuvat.
Nyt sitten jännätään, miten kauan toimitus kestää.
Alla vielä tilatut tuotteet hintoineen:
1 Giro Xen 2008 55-59cm Medium Matt White Digi Camo
Product Code: 67128 Unit Price: 74.99 GBP
1 Brooks England B17 Special Copper Saddle Green
Product Code: 35439 Unit Price: 57.99 GBP
1 Brooks England Maintenance Kit Complete Kit
Product Code: 35452 Unit Price: 9.99 GBP
1 VDO Cytec C3 16 Function Wire
Product Code: 22457 Unit Price: 17.99 GBP
Postage: 0.00 GBP (Parcel Force International)
THE TOTAL COST OF THE ORDER INCLUDING POSTAGE IS: 160.96 GBP
Jopo-kuume
On iskenyt kauhea Jopo-kuume! Vaikka tuli keväämmällä hankittua uusi velo, niin nyt on alkanut kuumottamaan todellisen kesäisen kaupunkikulkineen hankkiminen.
Kun vain jostain löytäisi kohtuukuntoisen ja etenkin -hintaisen vanhan Jopon. Uudetkin näyttävät ihan kivoilta, mutta vanhassa on tietenkin enemmän aitoa fiilistä.
Pitää nyt laittaa tänään joka tapauksessa tilaukseen jo aikaa haluamani uusi kypärä, satula, mittari ja lukko, että saa kunnolla kesäfillarointikauden käynnistymään. Olen jotenkin käsittämättömän passiivinen ollut tänä kesänä fillaroinnin suhteen. Tuntuu, että kesästäkin saa paljon enemmän irti, kun vaihtaa maisemaa fillarilla eikä julkisilla tai autolla. Toisaalta varsinaisia kesäkelejä ole oikeastaan ollutkaan kuin vasta parina päivänä. Muka kiirettäkin pitänyt alkukesän eikä ehtinyt nauttimaan suvesta.
Vajaan kolmen viikon päästä on jo Porvoon polkaisukin ja siihen mennessä pitäisi olla timmissä kunnossa! Tähän mennessä antitreeni on johtanut siihen, että paino on noussut tasaisesti kilo per kk! Sporttracks on muuten loistava (ja ilmainen) ohjelma painonhallinnan(kin) seuraamiseen! ;)
Kun vain jostain löytäisi kohtuukuntoisen ja etenkin -hintaisen vanhan Jopon. Uudetkin näyttävät ihan kivoilta, mutta vanhassa on tietenkin enemmän aitoa fiilistä.
Pitää nyt laittaa tänään joka tapauksessa tilaukseen jo aikaa haluamani uusi kypärä, satula, mittari ja lukko, että saa kunnolla kesäfillarointikauden käynnistymään. Olen jotenkin käsittämättömän passiivinen ollut tänä kesänä fillaroinnin suhteen. Tuntuu, että kesästäkin saa paljon enemmän irti, kun vaihtaa maisemaa fillarilla eikä julkisilla tai autolla. Toisaalta varsinaisia kesäkelejä ole oikeastaan ollutkaan kuin vasta parina päivänä. Muka kiirettäkin pitänyt alkukesän eikä ehtinyt nauttimaan suvesta.
Vajaan kolmen viikon päästä on jo Porvoon polkaisukin ja siihen mennessä pitäisi olla timmissä kunnossa! Tähän mennessä antitreeni on johtanut siihen, että paino on noussut tasaisesti kilo per kk! Sporttracks on muuten loistava (ja ilmainen) ohjelma painonhallinnan(kin) seuraamiseen! ;)
FRWD forever, backward never ever
Ostin sitten aikaisemmin harkitsemani FRWD:n W100-mallin sykemittarin noin kk sitten. Päädyin tuohon W100-malliin siksi, etten tarvinnut W600-mallin mukana tulevaa sykevyötä (koska vanhan Polar M51-mallin sykevyö T61-CODED toimii FRWD:n tallentimen kanssa) enkä mukana tulevia akkuja latureineen. Sen sijaan ostin Anttilasta huippulaadukk..eiku halpoja Konnoc-akkuja AAA-koossa neljä kpl n. 10 euron hintaan.
Ei muuta kuin akut laturiin ja niiden latauduttua testaamaan laitetta. Ensimmäiset ongelmat ilmeni jo FRWD:n USB-sovittimen asentamisessa Windows XP-koneeseen. Sovitin ei tuntunut asentuvan vaikka mitä teki. Googlettamisella selvisi, että myös muilla oli ollut vastaavia ongelmia ja päättelin, että vika täytyi olla siinä, ettei sovitinta ollut ohjelmoitu ollenkaan. Meiliä FRWD:n tuotetukeen ja sieltä tuli vahvistus epäilemääni ongelmaan: usb-sovitin oli ohjelmoimaton. Käskystä pistin sovittimen postissa Ouluun ja reilun viikon päästä sai noutaa uuden sovittimen postista. Tällä kertaa oli ohjelmoitu ja pääsi juttelemaan tallentimen kanssa FRWD:n ohjelmiston kautta.
Laaduntarkkailu ei MISSÄÄN NIMESSÄ saisi olla näin heikkoa. Harmittaa, kun on kehitetty hyvä tuote ja sitten mokataan noin yksinkertaisissa asioissa (ohjelmoidun donglen erottaa siitä, että siinä on tarra) tai markkinoinnissa. Olisi ollut myös hieno ele antaa firmalta hyvitykseksi asiakkaan turhasta vaivasta vaikka symboliset pari kk ilmaista aikaa Traxmeet-palveluun, mutta uuden donglen saatteessa oli vain kuivasti todettu kutakuinkin "Tuote vaihdettu." Tuotteiden hintataso alkaa olemaan kohdallaan, mutta maailmalla ei pärjätä näin huonolla laadulla (ja palvelulla)! Tuotteiden ominaisuuksienkin puolesta pelkään, että pahimmat kilpailijat Garmin, Polar ja Suunto pyyhkii ohi kohta jos ei ala kuulumaan päivityksiä tuotteisiin. Tuntuu, että FRWD:n kaikki paukut on tällä hetkellä keskitetty Traxmeet-palvelun kehittämiseen. Toivottavasti ei käy kohta taas niin, että heilutaan konkurssin partaalla uudemman kerran.
Eka lenkki reipasta kävelyä Seurasaari kiertäen ja hyvin tuntui reitti tallentuvan. Satelliititkin löytyi noin puolessa minuutissa. Nyt on pari jalan tehtyä lenkkiä alla mittarilla ja mielenkiintoista käppyrää laite tarjoaa.
Ei muuta kuin akut laturiin ja niiden latauduttua testaamaan laitetta. Ensimmäiset ongelmat ilmeni jo FRWD:n USB-sovittimen asentamisessa Windows XP-koneeseen. Sovitin ei tuntunut asentuvan vaikka mitä teki. Googlettamisella selvisi, että myös muilla oli ollut vastaavia ongelmia ja päättelin, että vika täytyi olla siinä, ettei sovitinta ollut ohjelmoitu ollenkaan. Meiliä FRWD:n tuotetukeen ja sieltä tuli vahvistus epäilemääni ongelmaan: usb-sovitin oli ohjelmoimaton. Käskystä pistin sovittimen postissa Ouluun ja reilun viikon päästä sai noutaa uuden sovittimen postista. Tällä kertaa oli ohjelmoitu ja pääsi juttelemaan tallentimen kanssa FRWD:n ohjelmiston kautta.
Laaduntarkkailu ei MISSÄÄN NIMESSÄ saisi olla näin heikkoa. Harmittaa, kun on kehitetty hyvä tuote ja sitten mokataan noin yksinkertaisissa asioissa (ohjelmoidun donglen erottaa siitä, että siinä on tarra) tai markkinoinnissa. Olisi ollut myös hieno ele antaa firmalta hyvitykseksi asiakkaan turhasta vaivasta vaikka symboliset pari kk ilmaista aikaa Traxmeet-palveluun, mutta uuden donglen saatteessa oli vain kuivasti todettu kutakuinkin "Tuote vaihdettu." Tuotteiden hintataso alkaa olemaan kohdallaan, mutta maailmalla ei pärjätä näin huonolla laadulla (ja palvelulla)! Tuotteiden ominaisuuksienkin puolesta pelkään, että pahimmat kilpailijat Garmin, Polar ja Suunto pyyhkii ohi kohta jos ei ala kuulumaan päivityksiä tuotteisiin. Tuntuu, että FRWD:n kaikki paukut on tällä hetkellä keskitetty Traxmeet-palvelun kehittämiseen. Toivottavasti ei käy kohta taas niin, että heilutaan konkurssin partaalla uudemman kerran.
Eka lenkki reipasta kävelyä Seurasaari kiertäen ja hyvin tuntui reitti tallentuvan. Satelliititkin löytyi noin puolessa minuutissa. Nyt on pari jalan tehtyä lenkkiä alla mittarilla ja mielenkiintoista käppyrää laite tarjoaa.
Livestrong
Jo silloin, kun Livestrong-rannekkeet olivat ns. muotia noin kolmisen kesää sitten, kävi mielessä, että voisi tukea hyvää tarkoitusta ja ostaa rannekkeen. Jäi jostain syystä silloin kuitenkin hankkimatta.
Nyt sitten heräsin asiaan uudelleen ja aloin etsimään mahdollista ostopaikkaa. Lance Armstrong Foundationin Livestrong-tuotteet ovat Niken valmistamia ja pidin loogisena osoitteena Niken omaa liikettä Kampin keskuksessa. Siellä myytiin tietenkin vain ei-oota. Myyjä kyllä sanoi, että rannekkeita kysellään ja pitäisi ehkä jossain vaiheessa tulla. Olisi hieno veto, jos täällä syrjäseuduillakin Niken liike myisi vaikka sitten vain rannekkeita tai jopa lisäksi myös Livestrong-t-paitoja. Eihän se sitten siis auttanut kuin tilata itse jenkeistä ranneke. Rannekkeita myydään minimissään 10 kpl paketissa ja tilasin lisäksi hihattoman t-paidan, kun tuli samoilla postikuluilla. Taala kun on tällä hetkellä alhaalla, niin ei hinnaksi tullut mahdottomia ja Visa vingahti ja postiluukusta kolahti paketti viikon kuluttua. Kiitettävästi toimi toimitus. Jo tilauspäivänä oli lähtenyt paketti liikkeelle.
Tuli hyvä mieli, kun sai tukea hyväntekeväisyyttä ja samalla voi viestiä olevansa pyöräilyn ystävä. Nyt kun Lance on jo lopettanut uransa, niin voi täydellä kunnioituksella tukea miehen hyväntekeväisyystyötä. Ei voi myöskään olla ihailematta miehen selviämistä omasta syövästään ja sen jälkeistä huipulle nousemista ja Tourin voittamisia. Itse olin Jan Ullrich -fani, mutta pakko nostaa silti hattua Lancen saavutuksille.
Livestrong on Armstrongin oma mantra ja ranneke on itsellekin hyvä muistutin elämään vahvasti.
Nyt sitten heräsin asiaan uudelleen ja aloin etsimään mahdollista ostopaikkaa. Lance Armstrong Foundationin Livestrong-tuotteet ovat Niken valmistamia ja pidin loogisena osoitteena Niken omaa liikettä Kampin keskuksessa. Siellä myytiin tietenkin vain ei-oota. Myyjä kyllä sanoi, että rannekkeita kysellään ja pitäisi ehkä jossain vaiheessa tulla. Olisi hieno veto, jos täällä syrjäseuduillakin Niken liike myisi vaikka sitten vain rannekkeita tai jopa lisäksi myös Livestrong-t-paitoja. Eihän se sitten siis auttanut kuin tilata itse jenkeistä ranneke. Rannekkeita myydään minimissään 10 kpl paketissa ja tilasin lisäksi hihattoman t-paidan, kun tuli samoilla postikuluilla. Taala kun on tällä hetkellä alhaalla, niin ei hinnaksi tullut mahdottomia ja Visa vingahti ja postiluukusta kolahti paketti viikon kuluttua. Kiitettävästi toimi toimitus. Jo tilauspäivänä oli lähtenyt paketti liikkeelle.
Tuli hyvä mieli, kun sai tukea hyväntekeväisyyttä ja samalla voi viestiä olevansa pyöräilyn ystävä. Nyt kun Lance on jo lopettanut uransa, niin voi täydellä kunnioituksella tukea miehen hyväntekeväisyystyötä. Ei voi myöskään olla ihailematta miehen selviämistä omasta syövästään ja sen jälkeistä huipulle nousemista ja Tourin voittamisia. Itse olin Jan Ullrich -fani, mutta pakko nostaa silti hattua Lancen saavutuksille.
Livestrong on Armstrongin oma mantra ja ranneke on itsellekin hyvä muistutin elämään vahvasti.
torstai 8. toukokuuta 2008
Eka pidempi lenkki ex tempore
Tuli heitettyä kauden eka pidempi lenkki ex tempore -meiningillä viime sunnuntaina. Tarkoitus oli vain käydä Pakilan suunnassa kyläilemässä ja takaisin, mutta innostuinkin takaisin polkiessa lähtemään keskuspuistoa pohjoisen suuntaan perinteiselle lenkilleni.
Mietin miten äijän käy kun olin vain aamupalapohjalta ja pari Marianne-karkkia syöneenä liikkeellä, mutta yllättävän keveästi meni ja tuntui vielä energiaa jääneenkin. Pistän sen uuden fillarin rullaavamman kulun piikkiin. Toisaalta kelikin oli kesäisen kuiva. Ainakaan miehen kunnosta ei keveyden tuntu voinut johtua. ;) Pitäisi taas alkaa heittämään säännöllisesti lenkkiä sykemittarin kanssa, niin näkisi vähän missä menee ja saisi motivaatiota kunnon kohottamiseen.
Tuolle loppulenkille tuli pituutta joku about 35 km. Malmin uimarannalla Vantaanjoen varressa oli jo paljon pieniä ja isoja uimareita ja Pikkukoskellakin sutinaa. Maisemia oli kiva katsella keväisessä luonnossa ja lähes kesäkelissä. Satakieliä ei vielä kuulunut perinteisessä satakielipöheikössä reitin varrella. Kirsikkapuiden kukinta oli komeimmillaan. Harmi, ettei tullut kameraa mukaan.
Lenkin aikana kiinnitin huomiota etukiekosta kuuluvaan narinaan ja myöhemmin himassa tarkastellessa osoittautui, että yksi pinna oli niin löysällä, että se oli käytännössä irti! Tuli sitten kiristettyä se fiilispohjalta. Pitänee käyttää fillari kohtapuoliin ensihuollossa, JOS siellä tehdään rihtaus. Jos ei tehdä rihtausta, niin ensihuolto onnistunee kotikonsteinkin. Rihtaamisesta vähän lukeneena vaikuttaa niin salatieteeltä, etten tiedä tuleeko koskaan onnistumaan kotioloissa.
Mietin miten äijän käy kun olin vain aamupalapohjalta ja pari Marianne-karkkia syöneenä liikkeellä, mutta yllättävän keveästi meni ja tuntui vielä energiaa jääneenkin. Pistän sen uuden fillarin rullaavamman kulun piikkiin. Toisaalta kelikin oli kesäisen kuiva. Ainakaan miehen kunnosta ei keveyden tuntu voinut johtua. ;) Pitäisi taas alkaa heittämään säännöllisesti lenkkiä sykemittarin kanssa, niin näkisi vähän missä menee ja saisi motivaatiota kunnon kohottamiseen.
Tuolle loppulenkille tuli pituutta joku about 35 km. Malmin uimarannalla Vantaanjoen varressa oli jo paljon pieniä ja isoja uimareita ja Pikkukoskellakin sutinaa. Maisemia oli kiva katsella keväisessä luonnossa ja lähes kesäkelissä. Satakieliä ei vielä kuulunut perinteisessä satakielipöheikössä reitin varrella. Kirsikkapuiden kukinta oli komeimmillaan. Harmi, ettei tullut kameraa mukaan.
Lenkin aikana kiinnitin huomiota etukiekosta kuuluvaan narinaan ja myöhemmin himassa tarkastellessa osoittautui, että yksi pinna oli niin löysällä, että se oli käytännössä irti! Tuli sitten kiristettyä se fiilispohjalta. Pitänee käyttää fillari kohtapuoliin ensihuollossa, JOS siellä tehdään rihtaus. Jos ei tehdä rihtausta, niin ensihuolto onnistunee kotikonsteinkin. Rihtaamisesta vähän lukeneena vaikuttaa niin salatieteeltä, etten tiedä tuleeko koskaan onnistumaan kotioloissa.
torstai 24. huhtikuuta 2008
Varokaa valkoisia pakuja
Vielä unisin silmin liikkeelle lähdettyäni meinasin tömäyttää Hesarilla valkoisen Mercedes-Benz-pakun perään.
Mikäköhän hinku silläkin oli kiihdyttää valoista 20 metrin takia ohi ja sitten vetää liinat kiinni ja poimia kadunvarresta joku kyytiin. Vielä aamuaurinko paistoi takaa, niin vilkkuakaan erottanut, jos sitä edes käytti.
No, onneksi ehdin refleksinä vetää lukkojarrutuksen molemmilla renkailla ja väistin pakun vasemmalta viime tingassa. Tulipahan testattua levyjarrujen teho ja hyvin vaikutti toimivan.
Muutenkin tuo Hesari on aika mielenkiintoinen pyöräilijän kannalta, kun pyörätie alkaa ja loppuu kesken kaiken ja muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttineet kansalaiset hoippuvat kadun yli vapaasti valitsemissaan kohdissa. Ja aamuisin etenkin Kurvin päässä työmatkalaiset juoksevat kadun yli miten sattuvat kännykät korviinsa liimattuina.
Pakukuskille vielä suorituksestaan yksi virtuaalinen keskisormi. Ole hyvä.
Mikäköhän hinku silläkin oli kiihdyttää valoista 20 metrin takia ohi ja sitten vetää liinat kiinni ja poimia kadunvarresta joku kyytiin. Vielä aamuaurinko paistoi takaa, niin vilkkuakaan erottanut, jos sitä edes käytti.
No, onneksi ehdin refleksinä vetää lukkojarrutuksen molemmilla renkailla ja väistin pakun vasemmalta viime tingassa. Tulipahan testattua levyjarrujen teho ja hyvin vaikutti toimivan.
Muutenkin tuo Hesari on aika mielenkiintoinen pyöräilijän kannalta, kun pyörätie alkaa ja loppuu kesken kaiken ja muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttineet kansalaiset hoippuvat kadun yli vapaasti valitsemissaan kohdissa. Ja aamuisin etenkin Kurvin päässä työmatkalaiset juoksevat kadun yli miten sattuvat kännykät korviinsa liimattuina.
Pakukuskille vielä suorituksestaan yksi virtuaalinen keskisormi. Ole hyvä.
maanantai 21. huhtikuuta 2008
Bodominjärven ympäriajo
Reitti Bodominjärven ympäriajoksi. Pituus 45,5 km, pullakahveet Oittaan kartanolla 26,7 km:n kohdalla, kiertosuunta vastapäivään. Tarkoitus ajaa myöhemmin keväällä, uutta tuntematonta seutua minulle.
Poljinongelma ratkaistu
No niin, ehdin sitten käyttämään ostoliikkeessä pyörää sen verran, että lähti polkimet leikillisen helposti irti Park Toolin kunnon työkalulla. Ehkäpä semmoinen olisi hyvä itselläkin olla.
Nyt on sitten jo puolilukkikset kiinni. Laitoin "riittävästi" vaseliinia väliin ja kiristin 15 mm kiintolenkkiavaimella vain "sopivasti". Ehkä pitää jossain vaiheessa kokeiluluonteisesti irroittaa polkimet, niin oppii oikean kiristysasteen käsikopelolla.
Sitten pitäisi enää ne SPD-kengät jostain hankkia...
Nyt on sitten jo puolilukkikset kiinni. Laitoin "riittävästi" vaseliinia väliin ja kiristin 15 mm kiintolenkkiavaimella vain "sopivasti". Ehkä pitää jossain vaiheessa kokeiluluonteisesti irroittaa polkimet, niin oppii oikean kiristysasteen käsikopelolla.
Sitten pitäisi enää ne SPD-kengät jostain hankkia...
Motivointia
Polttelee mielettömästi jonkun GPS-kykyisen mittarin hankkiminen. Jo nykyisen sykemittarin aikana (6 vuotta sitten hankittu) on tullut todettua, että se toimii oivana motivointivälineenä.
Rapakuntoisena ihmisenä olisin omin päin lähtenyt ihan liian kovilla sykkeillä liikkeelle. Kokeneemmat liikkujat väittävät, ettei sykemittarilla tee mitään, koska "sen tuntuu milloin liikkuu oikealla alueella". Noh, minulle sellaista tuntoa ei ole koskaan kehittynyt ja kun en ole vuositolkulla ollut jatkuvasti (jos koskaan :I ) hyvässä kunnossa, niin kuntoilun aloittaminen on aina kausittain edessä - kuten nyt. Sykemittarissa on myös se kiva puoli, että tietää milloin liikkuu oikealla sykealueella eli voi maksimoida harjoittelun hyödyn. Olen sen verran mukavuudenhaluinen, etten välttämättä halua lähteä (varsinkaan juoksu)lenkille vain huvin vuoksi.
Pidän myös siitä, että on statistiikkaa omasta kuntoilusta. Aikaisemmin olen pitänyt Excelissä kuntoilupäiväkirjaa, johon kirjasin sykemittarin ja (fillarilenkkien jälkeen) fillarin mittarin datat. Mittareista lukiessa osui kuitenkin silmiin SportTracks, joka on ilmainen ja tarjoaa nopeahkon tutustumisen perusteella loistavan vaihtoehdon oman kuntoilupäiväkirjan pitämiseen.
Toistaiseksi vahvimpia ehdokkaita ovat:
FRWD W100 - Tallennin rannenäytöllä; uusi tarjoushinta 229 € 31.5. asti
+ GPS-tallennin perusominaisuutena
+ GPS:sään ja ilmanpaineeseen perustuva korkeuden mittaus
+ tukee 2002 hankkimani Polar M51 -sykemittarin T61-sykevyötä (joten ei tarvitse ostaa FRWD:n omaa)
+ kehuttu Replayer Pro -softa, jossa Google Earth -yhteensopivuus
+/- datan pystyy/joutuu viemään kiertoteitse SportTracksiin
+ toimii pelkkänä tallentimena, ei tarvitse rannenäyttöä
- vain roiskevesisuojattu, ei suositella kovaan vesisateeseen
- GPS-vastaanottimen suorituskyky ei paras mahdollinen
- ongelmia satelliittien löytämisen kanssa, ylipäänsä laitteen jumittumisia
- AAA-akkujen kanssa ongelmia
Garmin Forerunner 305 - Rannemallinen laitos; Lohenetten hinta 252 €
+ paras GPS-vastaanotin (SirfIII)
+ muokattava näyttö
+ saa kiinni fillariin
+ natiivi tuki SportTracksille
+ voi laajentaa fillarianturilla
- ruma kuin fan ja isokokoisen näköinen
Suunto Multisport pack - Suunto T3, Suunto ANT -sykevyö, Suunto GPS POD; tarjoushinta Lohenettessa 209 €
+ hyvännäköinen
+ edullisin
+ voi laajentaa fillarianturilla
+/- ilmeisesti pystyy tuomaan datat kiertoteitse SportTracksiin
- käyttäjillä vaihtelevia kokemuksia toimivuudesta
Vakavimmin noista harkinnassa on FRWD. Sen takia siitä tullut eniten haettuakin tietoa. FRWD on ollut sen lanseerauksesta asti "piru että on siisti laite"-tyyppinen, mutta aikaisemmin sen tolkuton hinta piti sen järjen tuolla puolen. Tiedä sitten miten paljon oikeasti todellista hyötyä tuollaisesta on kuntoilumielessä, mutta pirun kiva lelu se on joka tapauksessa! Ja mielestäni mikä tahansa laite - on se sitten minkä hintainen tahansa - joka kannustaa liikkumaan, on mielestäni hintansa arvoinen!
Oli muuten HS:ssa taas tänään artikkeli varusmiesten painon kehittymisestä. Silloin kun tämä vanha setä meni armeijan synkkyyteen (niin, silloin ei ollut kännyköitä kuin todella harvoilla, ei läppäreitä, ei iPodeja, ei naisia viereisessä tuvassa) oltiin 7 kiloa kevyempiä kuin nykyiset rasvapalleroiset. ;) Hesarissa olleen kuvion käppyrä näytti noudattavan aika tarkasti Pleikkarin myyntikäyrää. Noh, ei se mitään, niin se on itse kullekin läskiä kertynyt tässä vuosien saatossa ja ollaan sen noin 7 kiloa painavampia kuin alokastarkastuksessa (66 kg). Tosin tällä hetkellä elopaino keikkuu vain viitisen kiloa sen aikaisen painon yläpuolella. Ja itse asiassa saisi omasta puolestani vielä kymmenisen kiloa olla enemmänkin jos on (taas) tullakseen, niin ettei tuuli tempaa pyörän päältä. ;) Viime vuotinen sairastelu tiputti painoa noin 15 kiloa, niin ihan hyvä, että on syksystä joku seitsemisen kiloa tullut taas takaisin. Vielä kun jaksaisi salilla käydä (tänä vuonna vissiin hulppeat yksi kertaa tullut käytyä), niin tulisi ehkä muutakin kuin enää läskiä.
Yleisesti ottaen varmaan jokaisen oma ihannepaino pyörii niissä kiloissa, missä on hyvä olla ja peilikuva ei aiheuta puistatuksia. Itselläni se on arviolta noin 75-80 kg painoissa (tällä hetkellä ~71 kg).
Rapakuntoisena ihmisenä olisin omin päin lähtenyt ihan liian kovilla sykkeillä liikkeelle. Kokeneemmat liikkujat väittävät, ettei sykemittarilla tee mitään, koska "sen tuntuu milloin liikkuu oikealla alueella". Noh, minulle sellaista tuntoa ei ole koskaan kehittynyt ja kun en ole vuositolkulla ollut jatkuvasti (jos koskaan :I ) hyvässä kunnossa, niin kuntoilun aloittaminen on aina kausittain edessä - kuten nyt. Sykemittarissa on myös se kiva puoli, että tietää milloin liikkuu oikealla sykealueella eli voi maksimoida harjoittelun hyödyn. Olen sen verran mukavuudenhaluinen, etten välttämättä halua lähteä (varsinkaan juoksu)lenkille vain huvin vuoksi.
Pidän myös siitä, että on statistiikkaa omasta kuntoilusta. Aikaisemmin olen pitänyt Excelissä kuntoilupäiväkirjaa, johon kirjasin sykemittarin ja (fillarilenkkien jälkeen) fillarin mittarin datat. Mittareista lukiessa osui kuitenkin silmiin SportTracks, joka on ilmainen ja tarjoaa nopeahkon tutustumisen perusteella loistavan vaihtoehdon oman kuntoilupäiväkirjan pitämiseen.
Toistaiseksi vahvimpia ehdokkaita ovat:
FRWD W100 - Tallennin rannenäytöllä; uusi tarjoushinta 229 € 31.5. asti
+ GPS-tallennin perusominaisuutena
+ GPS:sään ja ilmanpaineeseen perustuva korkeuden mittaus
+ tukee 2002 hankkimani Polar M51 -sykemittarin T61-sykevyötä (joten ei tarvitse ostaa FRWD:n omaa)
+ kehuttu Replayer Pro -softa, jossa Google Earth -yhteensopivuus
+/- datan pystyy/joutuu viemään kiertoteitse SportTracksiin
+ toimii pelkkänä tallentimena, ei tarvitse rannenäyttöä
- vain roiskevesisuojattu, ei suositella kovaan vesisateeseen
- GPS-vastaanottimen suorituskyky ei paras mahdollinen
- ongelmia satelliittien löytämisen kanssa, ylipäänsä laitteen jumittumisia
- AAA-akkujen kanssa ongelmia
Garmin Forerunner 305 - Rannemallinen laitos; Lohenetten hinta 252 €
+ paras GPS-vastaanotin (SirfIII)
+ muokattava näyttö
+ saa kiinni fillariin
+ natiivi tuki SportTracksille
+ voi laajentaa fillarianturilla
- ruma kuin fan ja isokokoisen näköinen
Suunto Multisport pack - Suunto T3, Suunto ANT -sykevyö, Suunto GPS POD; tarjoushinta Lohenettessa 209 €
+ hyvännäköinen
+ edullisin
+ voi laajentaa fillarianturilla
+/- ilmeisesti pystyy tuomaan datat kiertoteitse SportTracksiin
- käyttäjillä vaihtelevia kokemuksia toimivuudesta
Vakavimmin noista harkinnassa on FRWD. Sen takia siitä tullut eniten haettuakin tietoa. FRWD on ollut sen lanseerauksesta asti "piru että on siisti laite"-tyyppinen, mutta aikaisemmin sen tolkuton hinta piti sen järjen tuolla puolen. Tiedä sitten miten paljon oikeasti todellista hyötyä tuollaisesta on kuntoilumielessä, mutta pirun kiva lelu se on joka tapauksessa! Ja mielestäni mikä tahansa laite - on se sitten minkä hintainen tahansa - joka kannustaa liikkumaan, on mielestäni hintansa arvoinen!
Oli muuten HS:ssa taas tänään artikkeli varusmiesten painon kehittymisestä. Silloin kun tämä vanha setä meni armeijan synkkyyteen (niin, silloin ei ollut kännyköitä kuin todella harvoilla, ei läppäreitä, ei iPodeja, ei naisia viereisessä tuvassa) oltiin 7 kiloa kevyempiä kuin nykyiset rasvapalleroiset. ;) Hesarissa olleen kuvion käppyrä näytti noudattavan aika tarkasti Pleikkarin myyntikäyrää. Noh, ei se mitään, niin se on itse kullekin läskiä kertynyt tässä vuosien saatossa ja ollaan sen noin 7 kiloa painavampia kuin alokastarkastuksessa (66 kg). Tosin tällä hetkellä elopaino keikkuu vain viitisen kiloa sen aikaisen painon yläpuolella. Ja itse asiassa saisi omasta puolestani vielä kymmenisen kiloa olla enemmänkin jos on (taas) tullakseen, niin ettei tuuli tempaa pyörän päältä. ;) Viime vuotinen sairastelu tiputti painoa noin 15 kiloa, niin ihan hyvä, että on syksystä joku seitsemisen kiloa tullut taas takaisin. Vielä kun jaksaisi salilla käydä (tänä vuonna vissiin hulppeat yksi kertaa tullut käytyä), niin tulisi ehkä muutakin kuin enää läskiä.
Yleisesti ottaen varmaan jokaisen oma ihannepaino pyörii niissä kiloissa, missä on hyvä olla ja peilikuva ei aiheuta puistatuksia. Itselläni se on arviolta noin 75-80 kg painoissa (tällä hetkellä ~71 kg).
Pyörällä Porvooseen
Kesän suunnitelmiin kuuluvan Porvoon reissun reittisuunnitelma Hki-Porvoo Kuninkaantietä pitkin. Reitillä pituutta 56,2 km.
Kätevä tuo Google Mapsin reititystoiminto, jossa ehdotettua reittiä saa muokattua hiirulia raahaamalla!
Kätevä tuo Google Mapsin reititystoiminto, jossa ehdotettua reittiä saa muokattua hiirulia raahaamalla!
perjantai 18. huhtikuuta 2008
Kypärä päässä, säässä kuin säässä
Mukavaa seurata työmatkapyöräläisiä, kun isolla enemmistöllä näyttäisi olevan kypärä päässä. Lähes kaikilla vielä säädettynä oikein. Vain muutamilla kekottaa takaraivolla. Enimmäkseen halpoja kypäriä, mutta mitäpä siitä, sama suojausteho niilläkin on.
Tulee mieleen ajat joku 10 - 15 vuotta sitten, jolloin pidin vielä kypärän käyttämistä naurettavana ja olin varma, että rikkoisin lakia, jos tulisi kypäräpakko. Nyt ehkä sitten oma(kin) asenneilmasto on muuttunut tai sitten pitää vain myöntää aikuistuneensa (kuulemma 30:n jälkeen itsesuojeluvaiston pitäisi vahvistua muutenkin), mutta nykyään pidän kypärän käyttämistä ainoastaan järkevänä, jopa fiksuna. Varsinkin, kun viime vuosina on käynyt pari läheltä piti -tilannetta, niin ei pitäisi enää leikkiä onnellaan. Kuukausi sitten tapahtuneesta mahalleen lennosta jäi muistoksi isot arvet polveen ja tuhoutuneet päällysvaatteet. Etenkin uusien farkkujen polvi meni ihan päreiksi. Kuin ihmeen kaupalla sain refleksillä kädet ottamaan iskua vastaan enkä lyönyt päätäni tai raapinut naamaani hiekoitettuun asvalttiin. Polvi olikin sitten sitäkin kipeämpi.
Olenkin viime päivinä netistä katsellut ja lueskellut kypäristä ja himottaisi liittää CRC:n tilaukseen vielä kypärä. Lähinnä silmissä on pyörinyt Giro Xen ja Bell Variant. Pitää käydä liikkeissä etsimässä ja sovittelemassa eri malleja, niin näkee miten omaan kuuppaan nuo istuu. Girolla ja Bellillä on kuitenkin erilainen mitoitus mitä tulee pään muotoon. Tällä hetkellä kyllä on parikin kypärää komeron perillä. Ja molemmat vielä vähän käytettyjäkin. Toinen neljä vuotta sitten ostettu halpa Bell (joka istuu aika kivasti muistaakseni) ja pari vuotta sitten ostettu Michelin Pro Race (joka istuu huonommin, mutta on "coolimman" näköinen, lisäksi säätösysteemi on huonompi ja remmit pääsee luistamaan takakiinnityksessä jolloin niiden mitta pitää aina tsekata ennen päähän laittamista). Noissa molemmissa, etenkin Michelinissä on virtaviivaisuutta tavoitteleva takaosan muotoilu, joka ainakin tuolloin muutama vuosi sitten oli cooliuden määritelmä. Mitä kalliimpi kypärä, sitä terävämmin muotoiltu takaosa. Pyöreämpi muotoilu on kuitenkin turvallisempaa taaksepäin kaatumisen kannalta ja nyttemmin onkin tullut hyviä pyöreämmin muotoiltuja kypäriä markkinoille, kuten nuo Xen ja Variant. Äh, tässä on tullut vissiin itsestä ihan nössö ja keski-ikäinen, kun tarkastelee jo pyöräilyä turvallisuusnäkökulmasta. No, mutta jos uusi kypärä olisi sitten sellainen, jonka laittaa ihan mielellään päähänsä niin ulkonäön kuin mukavuutensakin vuoksi.
Pitää kyllä myöntää, että kun kävin muutama päivä sitten heittämässä ekat ajelut (n. 15 - 20 km, Meikku - Munkkiniemi - Kuusisaari - Lehtisaari - Kaskisaari - Lauttasaari (jossa pyörimistä eteläkärjen kautta - hienot maisemat muuten!, ekaa kertaa tuli käytyä rannalla asti - yms. Lidliä etsien ja lopulta löytäen ja sieltä Polkupöyrän huoltosalkku 13,99 hintaan ostaen) - Ruoholahti - Hietalahti - Hernesaari - Merisatama - Kaivopuisto - Kauppatori - Espa - Rautatieasema - Töölönlahti - Meikku) uutukaisella Dewllani, niin ei ollut kypärää päässä. Pipa oli päässä kylmän kelin (joku 5 astetta plussaa) vuoksi, enkä oikein koskaan ole edes sovitellut, miten kypärä päähän sopisi pipan kanssa. Toisaalta pipan asian olisi varmaan ajanut myös kypärän alle laitettu Buff.
Alkuasennuspolkimet ovat vieläkin Dewssa kiinni. Ei vain kerta kaikkiaan lähde irti. Clas Ohlsonilta tuli ostettua 15 mm kiintolenkkiavainkin, mutta no joy vasarankaan avulla. Ostin samalla vaseliinia tai mitä lie "multi-function grease" tuubin ja CRC:n ketjuöljyspraytä. Katsoo, jos huomenna ehtisi käyttää sen verran ostoliikkeessä pyörää, että saavat näyttää miten polkimet lähtee ammattimiehellä irti. Puolilukkiksia en anna kyllä saman kaverin asentaa, vaan laitan itse sopivalla kireydellä ja riittävästi vaseliinia jengoihin.
Tulee mieleen ajat joku 10 - 15 vuotta sitten, jolloin pidin vielä kypärän käyttämistä naurettavana ja olin varma, että rikkoisin lakia, jos tulisi kypäräpakko. Nyt ehkä sitten oma(kin) asenneilmasto on muuttunut tai sitten pitää vain myöntää aikuistuneensa (kuulemma 30:n jälkeen itsesuojeluvaiston pitäisi vahvistua muutenkin), mutta nykyään pidän kypärän käyttämistä ainoastaan järkevänä, jopa fiksuna. Varsinkin, kun viime vuosina on käynyt pari läheltä piti -tilannetta, niin ei pitäisi enää leikkiä onnellaan. Kuukausi sitten tapahtuneesta mahalleen lennosta jäi muistoksi isot arvet polveen ja tuhoutuneet päällysvaatteet. Etenkin uusien farkkujen polvi meni ihan päreiksi. Kuin ihmeen kaupalla sain refleksillä kädet ottamaan iskua vastaan enkä lyönyt päätäni tai raapinut naamaani hiekoitettuun asvalttiin. Polvi olikin sitten sitäkin kipeämpi.
Olenkin viime päivinä netistä katsellut ja lueskellut kypäristä ja himottaisi liittää CRC:n tilaukseen vielä kypärä. Lähinnä silmissä on pyörinyt Giro Xen ja Bell Variant. Pitää käydä liikkeissä etsimässä ja sovittelemassa eri malleja, niin näkee miten omaan kuuppaan nuo istuu. Girolla ja Bellillä on kuitenkin erilainen mitoitus mitä tulee pään muotoon. Tällä hetkellä kyllä on parikin kypärää komeron perillä. Ja molemmat vielä vähän käytettyjäkin. Toinen neljä vuotta sitten ostettu halpa Bell (joka istuu aika kivasti muistaakseni) ja pari vuotta sitten ostettu Michelin Pro Race (joka istuu huonommin, mutta on "coolimman" näköinen, lisäksi säätösysteemi on huonompi ja remmit pääsee luistamaan takakiinnityksessä jolloin niiden mitta pitää aina tsekata ennen päähän laittamista). Noissa molemmissa, etenkin Michelinissä on virtaviivaisuutta tavoitteleva takaosan muotoilu, joka ainakin tuolloin muutama vuosi sitten oli cooliuden määritelmä. Mitä kalliimpi kypärä, sitä terävämmin muotoiltu takaosa. Pyöreämpi muotoilu on kuitenkin turvallisempaa taaksepäin kaatumisen kannalta ja nyttemmin onkin tullut hyviä pyöreämmin muotoiltuja kypäriä markkinoille, kuten nuo Xen ja Variant. Äh, tässä on tullut vissiin itsestä ihan nössö ja keski-ikäinen, kun tarkastelee jo pyöräilyä turvallisuusnäkökulmasta. No, mutta jos uusi kypärä olisi sitten sellainen, jonka laittaa ihan mielellään päähänsä niin ulkonäön kuin mukavuutensakin vuoksi.
Pitää kyllä myöntää, että kun kävin muutama päivä sitten heittämässä ekat ajelut (n. 15 - 20 km, Meikku - Munkkiniemi - Kuusisaari - Lehtisaari - Kaskisaari - Lauttasaari (jossa pyörimistä eteläkärjen kautta - hienot maisemat muuten!, ekaa kertaa tuli käytyä rannalla asti - yms. Lidliä etsien ja lopulta löytäen ja sieltä Polkupöyrän huoltosalkku 13,99 hintaan ostaen) - Ruoholahti - Hietalahti - Hernesaari - Merisatama - Kaivopuisto - Kauppatori - Espa - Rautatieasema - Töölönlahti - Meikku) uutukaisella Dewllani, niin ei ollut kypärää päässä. Pipa oli päässä kylmän kelin (joku 5 astetta plussaa) vuoksi, enkä oikein koskaan ole edes sovitellut, miten kypärä päähän sopisi pipan kanssa. Toisaalta pipan asian olisi varmaan ajanut myös kypärän alle laitettu Buff.
Alkuasennuspolkimet ovat vieläkin Dewssa kiinni. Ei vain kerta kaikkiaan lähde irti. Clas Ohlsonilta tuli ostettua 15 mm kiintolenkkiavainkin, mutta no joy vasarankaan avulla. Ostin samalla vaseliinia tai mitä lie "multi-function grease" tuubin ja CRC:n ketjuöljyspraytä. Katsoo, jos huomenna ehtisi käyttää sen verran ostoliikkeessä pyörää, että saavat näyttää miten polkimet lähtee ammattimiehellä irti. Puolilukkiksia en anna kyllä saman kaverin asentaa, vaan laitan itse sopivalla kireydellä ja riittävästi vaseliinia jengoihin.
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Kona Dew Plussa kannettu kotiin
Niin siinä sitten kävi. Kävin koeajamassa ohikulkumatkalla Kona Dew Plussan muutaman kilometrin lenkillä. Fillari tuntui kaikin puolin herkältä. Positiivista oli kulkupuolen vauhdikas tuntu, mutta toisaalta myös ohjaus on aika äkkinäisen oloinen. Koeajoin myös lyhyemmän kaavan mukaan Gary Fisherin Wingran ja Trekin Sohon. Molemmat tuntuivat laiskemmilta kulkupuoleltaan, mutta ohjaus oli samalla rauhallisemman oloista. Itse asiassa tuo Soho oli erittäinkin miellyttävän oloinen pyörä ja geometria kaupunkikäyttöön erinomaisesti soveltuvan ohjaustangonkin osalta oli erittäin jees, mutta en mitenkään voinut oikeuttaa melkein tuplahintaa verrattuna Dew Plussaan, joten Dew tuli sitten poistettua liikkeestä. Tietenkin kaikki nuo pyörät tuntuivat hiton hyviltä, kun kylmiltään talven jäljiltä istui satulaan ja uutta pyörää sai alle. Kuitenkin vanha pyörä alkaa olemaan jo niin kehäraakki, ettei mikään ihme. Vaikeahan koeajon perusteella noista mitään on sanoa, kun ei ole mikään kilpapyöräilijän tuntuma kuitenkaan ja todelliset erot tulee esiin vasta kymmenien kilometrien ajamisen jälkeen.
Se mikä jäi vähän askarruttamaan on rungon koko. Tuo on nyt 56-senttinen ja etukäteen olin laskeskellut, että 175-senttinen varteni ja 81-senttinen jalanmittani olisi maantiepyörämitoituksella 53.46 - 55.32 runkokokoa. Veikkasin, että Dewn rungoissakin tuo 54 olisi oma kokoni. Liikkeessä ei kuitenkaan näyttänyt olevan 54-senttisiä Plussia jäljellä, joten tarjottiin tuo 56-senttinen koeajoon "se on just sopiva"-meiningillä. Eihän se pahalle tuntunut ja kun vielä runkogeometria on tuossa Dewssa sellainen, että runko on aika lyhyt, niin tuon 56-senttisen sentin pidempi runko on todnäk pitkässä juoksussa parempi valinta. Niin ainakin järkeilin. Kokeilin kyllä vielä lopuksi kylmätyypit 54-senttisestä perus-Dewsta eikä siinä sen pikakokeen perusteella hirveää eroa tuntunut olevan. Toisaalta sitten kun pääsin himaan, niin selailin Konan manuaalia (juu, manuaalejakin joku lukee ;)) ja siinä neuvottiin rungon korkeuden osalta kooksi vähintään 5 senttiä asvalttikäytössä väliä yläputkeen ja maastokäytössä 7,5 cm. Sheldon Brownin mietteitä lueskelin myös illan ratoksi ja siellä oli nyrkkisääntönä, että 1-3 tuumaa pitäisi olla väliä haaruksista putkeen, kun seisoo jalat maassa fillarin päällä. Noh, siinä sitten sovittelin kotosalla, että montako senttiä jää väliä ja se vähän riippuu, missä kohdassa seisoo, kun putki on sloupattu. Etuosassa kassit hankaa putkea, mutta takaosassa ei. Tähän tietenkin vaikuttaa vaatetuskin ja jos tulee fillaripöksyä hankittua, niin kassit nousee tenori-(/työmatkatempo? ;))-asentoon, jolloin ei ainakaan mitään ongelmaa pitäisi olla. Tietenkään mitään ongelmaa ei olisi myöskään, jos Kona myisi esim. vain neljän sentin välein pyöriä, mutta nyt kun on kahden sentin välein niin jäi vähän kaihertamaan, että mitä jos sittenkin se 54 olisi ollut se oikea. Noh, pitänee kokeilla heittää pidempi lenkki ja kuulostella sitten, että miltä tuntuu.
Olen lukenut paljon ihmisten mietteitä oikeasta runkokoosta ja se on hyvin pitkälti makuasia. Kunhan nyt jotenkin pystyy seisomaan fillarinsa päällä. Luulen, että henkkoht vaikuttaa sekin, kun on tullut viime vuodet ajettua maastofillarilla, niin siinä on tottunut matalaan vaakaputkeen ja nyt oudoksestaan hybridimäinen fillari tuntuukin oudon hirvimäisen korkealle 28-tuuman nakkeineen. Toisaalta tuollainen pienempi runko ja korkealle nostettu satula ja etunojaava asento näyttää aggressiivisemmalle. Nyt sopivalla satulan korkeudella stonga jää muutaman sentin (olikohan 6 - näyttää kyllä silmämääräisesti vähemmältä) korkeammalle kuin satula. Tuossa 54-senttisessä olisi ollut 2 senttiä matalampi ohjainputki (äh, tälle on joku oikeakin nimi, mutta pakenee nyt mielestä) ja tietty vaakaputki sen pari senttiä matalammalla. Kona antaa kyllä nettisivuillaan seisomakorkeudeksi 77,6 cm, joten välimatkaa jäisi 3,4 cm, joka ei nyt niin hirveästi poikkea suosituksesta. Mutta mutta...se 54-senttinen olisi ollut juuri oikea koko tuon mukaan. Noh, ehkä parempi fillari alla kuin mahdollisesti kuukausitolkulla tilauksessa, jotta saisi juuri sopivan kokoisen. Pitää myöhemmin lisäillä kuvia omien mittojeni mukaan säädetystä fillaristani.
Stongaahan tuossa saa laskettua 1,5 cm, jos poistaa välistä välilevyt ja jos stemmin kääntää nurinpäin niin saadaan jo kunnon köyryasento. Ehkä parempikin noin, että saa sitten vapaasti säätää ainakin stongan riittävän korkealle, kun kaupunkipyörähän tuo Dew suhteellisen korkean ajoasennon omaavana tarkoitus on ollakin. Flickeristä tsekkailin muiden kuvia Dewsta ja näytti olevan monella tyylillä säädettyä konkelia. Osalla stonga hiukan korkeammalla verrattuna satulaan (kuten minulla), osalla vielä korkeammalla ja sitten osalla perse pystyssä eli satula vähintään 10 senttiä korkeammalla kuin stonga. No, makuja on monenlaisia. Mutta olishan se niin pirun urheilullisen ja katu-uskottavan näköistä ajaa perse pystyssä! Aikaisemmassa maastopyörässäni ehkä onkin vähän rasittava ollut se makaava asento, jossa stonga on ollut samassa tasossa satulan kanssa. Käy käsien päälle pidemmässä ajossa. Nousukahvat ovat auttaneet siinä kyllä pirusti pidemmillä lenkeillä.
Aloinkin heti miettimään ohjauksen modifiointia. Nousukahvat on yksi vaihtoehto (monipuolistamaan otevalikoimaa pidemmässä ajossa) ja toinen on sarvimallinen stonga. Katselin jo valmiiksi ChainReactionCyclesin stongavalikoimaa ja erittäin todnäk tulee lisättyä omaan tilaukseeni (tarkoitus joka tapauksessa tilata kohtapuoliin järeintä mahdollista Kryptoniteä (jota ei Suomesta tunnu saavan mistään) varkaiden kiusaksi ja Brooksin penkkiä yms. sälää
). Tilausta jarruttaa oikeastaan vielä se, että en tiedä tilaanko kengät samalla vai saako ne Suomesta. Jos huomenna on kiva keli ja jos muuten vain ehdin, niin ajattelin polkaista koeajelunomaisesti Puotinharjun Bike Planettiin tsekkaamaan Adidaksen valikoimat.
Lukkopolkimet (toispuoleiset Shimanon A530:t) tulikin jo hankittua fillarin kanssa samalla.
Bike Planetissa voisi samalla katsella pöksyvalikoimaakin.
Ai, että kun ketuttaa, ettei ole mitään muistikuvaa mihin olen fillarini mittarin laittanut. Viimeinen muistikuva siitä on, että se oli kiinni telineessään kellarissa olevassa fillarissa enkä mitenkään muista, että olenko sen siitä napannut mukaani himaan vai onko joku muu sen napannut pyörästäni kellarissa tai jonkun kaupan edessä. Onneksi ChainReactionCyclesissä tuo VDOn C2 on varsin edullinen. Samalla ajattelinkin siitä laittaa langattoman version, johon saa myöhemmin lisättyä kadenssianturinkin heittämällä. Ylipäänsä olen ollut tuohon VDOn mittariin hyvin tyytyväinen. Pari-kolme kautta se taisi ehtiä olla käytössä.
tiistai 8. huhtikuuta 2008
Kevättä pukkaa
Väkisinkin kevät tulla jolkuttelee. Viime päivinä sää on kyllä enemmänkin muistuttanut syksyä. Viime viikon lämpimät kevätpäivät ovat muisto vain.
Olen ollut viime viikot fillarikuumeessa ja on tullut surffailtua valmistajien sivuilla ja harrastajien mielipiteitä kahlaten. Etsinnässä on järkevä (monipuolinen ja edullinen) yleispyörä niin kaupunkiin, keskuspuiston reiteille kuin maantielle pidempiäkin retkiä varten. Vanha maasturini on tullut tiensä päähän. Olen siitä jo pidempään miettinyt tekeväni sinkulan tai fiksin, mutta en tiedä maksaako se vaivaa, sillä sen runko ei ole mitenkään erityisen hyvä tai edes kaunis.
Tällä hetkellä olen kallistumassa Kona Dew Plussan puoleen. Sen puolesta puhuu edullinen hankintahinta (439 euroa), jolla saa kuitenkin jo mekaaniset levyjarrut, jotka lienevät käyttökelpoiset Helsingin ilmastossa varsinkin kun liikutaan fillarikauden ääripäissä. Vihreä värikin on maukkain noista eri Dew-versioista. Tottahan toki ulkonäöllä on merkitystä! Dew Plussan huonoin puoli on sen järkevyys. Se on edullinen, siihen voi laittaa parempaa osaa, kun alkuperäisosat on ajettu loppuun ja se soveltuu monipuoliseen käyttöön ja monelle alustalle. Lisäksi hyvin harvalla tuntuu olevan siitä mitään pahaa sanottavaa, päinvastoin. Kaiken kukkuraksi sitä myydään kotinurkilla. SIIS IHAN LIIAN JÄRKEVÄ VALINTA!! 
Olen myös miettinyt kalliimpia 600-800 hintaluokan sporttisia suoratankoisia pyöriä, mutta en tiedä saako lisärahalla riittävästi vastinetta. Joku sporttinen kappavaihteellinen ja levyjarrullinen pyörä olisi aika ihanteellinen kaupunki-/commuter-pyörä kyllä. Cuben Hooper Alfinen osilla ja levyjarruilla olisi 1000 euron hintaluokassa. Toisaalta samaan hintaan saisi sitten jo cyclocrossarin. Cyclocrossari voisikin olla sitten tulevaisuudessa Se Oikea, jos pitää yhdellä välineellä pärjätä.
Käyn koeajamassa tuon Dew Plussan, kun kelit paranee ja sateet loppuu, niin pääsee fiilistelemään miltä pyörä tuntuu ajaa.
Dew Plussan edullinen hinta mahdollistaisi ostaa mukavan määrän lisäroippeitakin. Jo pitkään harkinnassa olleet lukkopolkimet (toispuoleiset Shimano A530:t) ja kengät tekisi mieli ostaa samalla. Brooksin satula (B17 ja vihreänä tietty! :)) himottaisi myös. Sillä voisikin kuvitella ajavansa sitten vaikka elämänsä loppuun asti, jos vain pitää siitä huolen. Kunnon lukko pitää ostaa joka tapauksessa ja tarkoituksena olisikin pistää järeintä tarjolle voroille eli Kryptonite Fahgettaboudit -minikaarilukko ja Kryptoniten vaijeri, jolla saa kiekot ja satulan kiinni. Kuumottaisi hankkia myös FRWD:n laite, jolla saisi lisämielenkiintoa kuntoiluun.
Kyllähän tämä vaikuttaa aika pitkälti siltä, että olen jo valintani tehnyt. 
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
