Varokaa valkoisia pakuja

Vielä unisin silmin liikkeelle lähdettyäni meinasin tömäyttää Hesarilla valkoisen Mercedes-Benz-pakun perään.

Mikäköhän hinku silläkin oli kiihdyttää valoista 20 metrin takia ohi ja sitten vetää liinat kiinni ja poimia kadunvarresta joku kyytiin. Vielä aamuaurinko paistoi takaa, niin vilkkuakaan erottanut, jos sitä edes käytti.

No, onneksi ehdin refleksinä vetää lukkojarrutuksen molemmilla renkailla ja väistin pakun vasemmalta viime tingassa. Tulipahan testattua levyjarrujen teho ja hyvin vaikutti toimivan.

Muutenkin tuo Hesari on aika mielenkiintoinen pyöräilijän kannalta, kun pyörätie alkaa ja loppuu kesken kaiken ja muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttineet kansalaiset hoippuvat kadun yli vapaasti valitsemissaan kohdissa. Ja aamuisin etenkin Kurvin päässä työmatkalaiset juoksevat kadun yli miten sattuvat kännykät korviinsa liimattuina.

Pakukuskille vielä suorituksestaan yksi virtuaalinen keskisormi. Ole hyvä.

Bodominjärven ympäriajo

Reitti Bodominjärven ympäriajoksi. Pituus 45,5 km, pullakahveet Oittaan kartanolla 26,7 km:n kohdalla, kiertosuunta vastapäivään. Tarkoitus ajaa myöhemmin keväällä, uutta tuntematonta seutua minulle.

Poljinongelma ratkaistu

No niin, ehdin sitten käyttämään ostoliikkeessä pyörää sen verran, että lähti polkimet leikillisen helposti irti Park Toolin kunnon työkalulla. Ehkäpä semmoinen olisi hyvä itselläkin olla.

Nyt on sitten jo puolilukkikset kiinni. Laitoin "riittävästi" vaseliinia väliin ja kiristin 15 mm kiintolenkkiavaimella vain "sopivasti". Ehkä pitää jossain vaiheessa kokeiluluonteisesti irroittaa polkimet, niin oppii oikean kiristysasteen käsikopelolla.

Sitten pitäisi enää ne SPD-kengät jostain hankkia...

Motivointia

Polttelee mielettömästi jonkun GPS-kykyisen mittarin hankkiminen. Jo nykyisen sykemittarin aikana (6 vuotta sitten hankittu) on tullut todettua, että se toimii oivana motivointivälineenä.

Rapakuntoisena ihmisenä olisin omin päin lähtenyt ihan liian kovilla sykkeillä liikkeelle. Kokeneemmat liikkujat väittävät, ettei sykemittarilla tee mitään, koska "sen tuntuu milloin liikkuu oikealla alueella". Noh, minulle sellaista tuntoa ei ole koskaan kehittynyt ja kun en ole vuositolkulla ollut jatkuvasti (jos koskaan :I ) hyvässä kunnossa, niin kuntoilun aloittaminen on aina kausittain edessä - kuten nyt. Sykemittarissa on myös se kiva puoli, että tietää milloin liikkuu oikealla sykealueella eli voi maksimoida harjoittelun hyödyn. Olen sen verran mukavuudenhaluinen, etten välttämättä halua lähteä (varsinkaan juoksu)lenkille vain huvin vuoksi.

Pidän myös siitä, että on statistiikkaa omasta kuntoilusta. Aikaisemmin olen pitänyt Excelissä kuntoilupäiväkirjaa, johon kirjasin sykemittarin ja (fillarilenkkien jälkeen) fillarin mittarin datat. Mittareista lukiessa osui kuitenkin silmiin SportTracks, joka on ilmainen ja tarjoaa nopeahkon tutustumisen perusteella loistavan vaihtoehdon oman kuntoilupäiväkirjan pitämiseen.

Toistaiseksi vahvimpia ehdokkaita ovat:

FRWD W100 - Tallennin rannenäytöllä; uusi tarjoushinta 229 € 31.5. asti
+ GPS-tallennin perusominaisuutena
+ GPS:sään ja ilmanpaineeseen perustuva korkeuden mittaus
+ tukee 2002 hankkimani Polar M51 -sykemittarin T61-sykevyötä (joten ei tarvitse ostaa FRWD:n omaa)
+ kehuttu Replayer Pro -softa, jossa Google Earth -yhteensopivuus
+/- datan pystyy/joutuu viemään kiertoteitse SportTracksiin
+ toimii pelkkänä tallentimena, ei tarvitse rannenäyttöä
- vain roiskevesisuojattu, ei suositella kovaan vesisateeseen
- GPS-vastaanottimen suorituskyky ei paras mahdollinen
- ongelmia satelliittien löytämisen kanssa, ylipäänsä laitteen jumittumisia
- AAA-akkujen kanssa ongelmia

Garmin Forerunner 305 - Rannemallinen laitos; Lohenetten hinta 252 €
+ paras GPS-vastaanotin (SirfIII)
+ muokattava näyttö
+ saa kiinni fillariin
+ natiivi tuki SportTracksille
+ voi laajentaa fillarianturilla
- ruma kuin fan ja isokokoisen näköinen

Suunto Multisport pack - Suunto T3, Suunto ANT -sykevyö, Suunto GPS POD; tarjoushinta Lohenettessa 209 €
+ hyvännäköinen
+ edullisin
+ voi laajentaa fillarianturilla
+/- ilmeisesti pystyy tuomaan datat kiertoteitse SportTracksiin
- käyttäjillä vaihtelevia kokemuksia toimivuudesta

Vakavimmin noista harkinnassa on FRWD. Sen takia siitä tullut eniten haettuakin tietoa. FRWD on ollut sen lanseerauksesta asti "piru että on siisti laite"-tyyppinen, mutta aikaisemmin sen tolkuton hinta piti sen järjen tuolla puolen. Tiedä sitten miten paljon oikeasti todellista hyötyä tuollaisesta on kuntoilumielessä, mutta pirun kiva lelu se on joka tapauksessa! Ja mielestäni mikä tahansa laite - on se sitten minkä hintainen tahansa - joka kannustaa liikkumaan, on mielestäni hintansa arvoinen!

Oli muuten HS:ssa taas tänään artikkeli varusmiesten painon kehittymisestä. Silloin kun tämä vanha setä meni armeijan synkkyyteen (niin, silloin ei ollut kännyköitä kuin todella harvoilla, ei läppäreitä, ei iPodeja, ei naisia viereisessä tuvassa) oltiin 7 kiloa kevyempiä kuin nykyiset rasvapalleroiset. ;) Hesarissa olleen kuvion käppyrä näytti noudattavan aika tarkasti Pleikkarin myyntikäyrää. Noh, ei se mitään, niin se on itse kullekin läskiä kertynyt tässä vuosien saatossa ja ollaan sen noin 7 kiloa painavampia kuin alokastarkastuksessa (66 kg). Tosin tällä hetkellä elopaino keikkuu vain viitisen kiloa sen aikaisen painon yläpuolella. Ja itse asiassa saisi omasta puolestani vielä kymmenisen kiloa olla enemmänkin jos on (taas) tullakseen, niin ettei tuuli tempaa pyörän päältä. ;) Viime vuotinen sairastelu tiputti painoa noin 15 kiloa, niin ihan hyvä, että on syksystä joku seitsemisen kiloa tullut taas takaisin. Vielä kun jaksaisi salilla käydä (tänä vuonna vissiin hulppeat yksi kertaa tullut käytyä), niin tulisi ehkä muutakin kuin enää läskiä.

Yleisesti ottaen varmaan jokaisen oma ihannepaino pyörii niissä kiloissa, missä on hyvä olla ja peilikuva ei aiheuta puistatuksia. Itselläni se on arviolta noin 75-80 kg painoissa (tällä hetkellä ~71 kg).

Pyörällä Porvooseen

Kesän suunnitelmiin kuuluvan Porvoon reissun reittisuunnitelma Hki-Porvoo Kuninkaantietä pitkin. Reitillä pituutta 56,2 km.

Kätevä tuo Google Mapsin reititystoiminto, jossa ehdotettua reittiä saa muokattua hiirulia raahaamalla!

Kypärä päässä, säässä kuin säässä

Mukavaa seurata työmatkapyöräläisiä, kun isolla enemmistöllä näyttäisi olevan kypärä päässä. Lähes kaikilla vielä säädettynä oikein. Vain muutamilla kekottaa takaraivolla. Enimmäkseen halpoja kypäriä, mutta mitäpä siitä, sama suojausteho niilläkin on.

Tulee mieleen ajat joku 10 - 15 vuotta sitten, jolloin pidin vielä kypärän käyttämistä naurettavana ja olin varma, että rikkoisin lakia, jos tulisi kypäräpakko. Nyt ehkä sitten oma(kin) asenneilmasto on muuttunut tai sitten pitää vain myöntää aikuistuneensa (kuulemma 30:n jälkeen itsesuojeluvaiston pitäisi vahvistua muutenkin), mutta nykyään pidän kypärän käyttämistä ainoastaan järkevänä, jopa fiksuna. Varsinkin, kun viime vuosina on käynyt pari läheltä piti -tilannetta, niin ei pitäisi enää leikkiä onnellaan. Kuukausi sitten tapahtuneesta mahalleen lennosta jäi muistoksi isot arvet polveen ja tuhoutuneet päällysvaatteet. Etenkin uusien farkkujen polvi meni ihan päreiksi. Kuin ihmeen kaupalla sain refleksillä kädet ottamaan iskua vastaan enkä lyönyt päätäni tai raapinut naamaani hiekoitettuun asvalttiin. Polvi olikin sitten sitäkin kipeämpi.

Olenkin viime päivinä netistä katsellut ja lueskellut kypäristä ja himottaisi liittää CRC:n tilaukseen vielä kypärä. Lähinnä silmissä on pyörinyt Giro Xen ja Bell Variant. Pitää käydä liikkeissä etsimässä ja sovittelemassa eri malleja, niin näkee miten omaan kuuppaan nuo istuu. Girolla ja Bellillä on kuitenkin erilainen mitoitus mitä tulee pään muotoon. Tällä hetkellä kyllä on parikin kypärää komeron perillä. Ja molemmat vielä vähän käytettyjäkin. Toinen neljä vuotta sitten ostettu halpa Bell (joka istuu aika kivasti muistaakseni) ja pari vuotta sitten ostettu Michelin Pro Race (joka istuu huonommin, mutta on "coolimman" näköinen, lisäksi säätösysteemi on huonompi ja remmit pääsee luistamaan takakiinnityksessä jolloin niiden mitta pitää aina tsekata ennen päähän laittamista). Noissa molemmissa, etenkin Michelinissä on virtaviivaisuutta tavoitteleva takaosan muotoilu, joka ainakin tuolloin muutama vuosi sitten oli cooliuden määritelmä. Mitä kalliimpi kypärä, sitä terävämmin muotoiltu takaosa. Pyöreämpi muotoilu on kuitenkin turvallisempaa taaksepäin kaatumisen kannalta ja nyttemmin onkin tullut hyviä pyöreämmin muotoiltuja kypäriä markkinoille, kuten nuo Xen ja Variant. Äh, tässä on tullut vissiin itsestä ihan nössö ja keski-ikäinen, kun tarkastelee jo pyöräilyä turvallisuusnäkökulmasta. No, mutta jos uusi kypärä olisi sitten sellainen, jonka laittaa ihan mielellään päähänsä niin ulkonäön kuin mukavuutensakin vuoksi.

Pitää kyllä myöntää, että kun kävin muutama päivä sitten heittämässä ekat ajelut (n. 15 - 20 km, Meikku - Munkkiniemi - Kuusisaari - Lehtisaari - Kaskisaari - Lauttasaari (jossa pyörimistä eteläkärjen kautta - hienot maisemat muuten!, ekaa kertaa tuli käytyä rannalla asti - yms. Lidliä etsien ja lopulta löytäen ja sieltä Polkupöyrän huoltosalkku 13,99 hintaan ostaen) - Ruoholahti - Hietalahti - Hernesaari - Merisatama - Kaivopuisto - Kauppatori - Espa - Rautatieasema - Töölönlahti - Meikku) uutukaisella Dewllani, niin ei ollut kypärää päässä. Pipa oli päässä kylmän kelin (joku 5 astetta plussaa) vuoksi, enkä oikein koskaan ole edes sovitellut, miten kypärä päähän sopisi pipan kanssa. Toisaalta pipan asian olisi varmaan ajanut myös kypärän alle laitettu Buff.

Alkuasennuspolkimet ovat vieläkin Dewssa kiinni. Ei vain kerta kaikkiaan lähde irti. Clas Ohlsonilta tuli ostettua 15 mm kiintolenkkiavainkin, mutta no joy vasarankaan avulla. Ostin samalla vaseliinia tai mitä lie "multi-function grease" tuubin ja CRC:n ketjuöljyspraytä. Katsoo, jos huomenna ehtisi käyttää sen verran ostoliikkeessä pyörää, että saavat näyttää miten polkimet lähtee ammattimiehellä irti. Puolilukkiksia en anna kyllä saman kaverin asentaa, vaan laitan itse sopivalla kireydellä ja riittävästi vaseliinia jengoihin.

Kona Dew Plussa kannettu kotiin

Niin siinä sitten kävi. Kävin koeajamassa ohikulkumatkalla Kona Dew Plussan muutaman kilometrin lenkillä. Fillari tuntui kaikin puolin herkältä. Positiivista oli kulkupuolen vauhdikas tuntu, mutta toisaalta myös ohjaus on aika äkkinäisen oloinen. Koeajoin myös lyhyemmän kaavan mukaan Gary Fisherin Wingran ja Trekin Sohon. Molemmat tuntuivat laiskemmilta kulkupuoleltaan, mutta ohjaus oli samalla rauhallisemman oloista. Itse asiassa tuo Soho oli erittäinkin miellyttävän oloinen pyörä ja geometria kaupunkikäyttöön erinomaisesti soveltuvan ohjaustangonkin osalta oli erittäin jees, mutta en mitenkään voinut oikeuttaa melkein tuplahintaa verrattuna Dew Plussaan, joten Dew tuli sitten poistettua liikkeestä. Tietenkin kaikki nuo pyörät tuntuivat hiton hyviltä, kun kylmiltään talven jäljiltä istui satulaan ja uutta pyörää sai alle. Kuitenkin vanha pyörä alkaa olemaan jo niin kehäraakki, ettei mikään ihme. Vaikeahan koeajon perusteella noista mitään on sanoa, kun ei ole mikään kilpapyöräilijän tuntuma kuitenkaan ja todelliset erot tulee esiin vasta kymmenien kilometrien ajamisen jälkeen.


Se mikä jäi vähän askarruttamaan on rungon koko. Tuo on nyt 56-senttinen ja etukäteen olin laskeskellut, että 175-senttinen varteni ja 81-senttinen jalanmittani olisi maantiepyörämitoituksella 53.46 - 55.32 runkokokoa. Veikkasin, että Dewn rungoissakin tuo 54 olisi oma kokoni. Liikkeessä ei kuitenkaan näyttänyt olevan 54-senttisiä Plussia jäljellä, joten tarjottiin tuo 56-senttinen koeajoon "se on just sopiva"-meiningillä. Eihän se pahalle tuntunut ja kun vielä runkogeometria on tuossa Dewssa sellainen, että runko on aika lyhyt, niin tuon 56-senttisen sentin pidempi runko on todnäk pitkässä juoksussa parempi valinta. Niin ainakin järkeilin. Kokeilin kyllä vielä lopuksi kylmätyypit 54-senttisestä perus-Dewsta eikä siinä sen pikakokeen perusteella hirveää eroa tuntunut olevan. Toisaalta sitten kun pääsin himaan, niin selailin Konan manuaalia (juu, manuaalejakin joku lukee ;)) ja siinä neuvottiin rungon korkeuden osalta kooksi vähintään 5 senttiä asvalttikäytössä väliä yläputkeen ja maastokäytössä 7,5 cm. Sheldon Brownin mietteitä lueskelin myös illan ratoksi ja siellä oli nyrkkisääntönä, että 1-3 tuumaa pitäisi olla väliä haaruksista putkeen, kun seisoo jalat maassa fillarin päällä. Noh, siinä sitten sovittelin kotosalla, että montako senttiä jää väliä ja se vähän riippuu, missä kohdassa seisoo, kun putki on sloupattu. Etuosassa kassit hankaa putkea, mutta takaosassa ei. Tähän tietenkin vaikuttaa vaatetuskin ja jos tulee fillaripöksyä hankittua, niin kassit nousee tenori-(/työmatkatempo? ;))-asentoon, jolloin ei ainakaan mitään ongelmaa pitäisi olla. Tietenkään mitään ongelmaa ei olisi myöskään, jos Kona myisi esim. vain neljän sentin välein pyöriä, mutta nyt kun on kahden sentin välein niin jäi vähän kaihertamaan, että mitä jos sittenkin se 54 olisi ollut se oikea. Noh, pitänee kokeilla heittää pidempi lenkki ja kuulostella sitten, että miltä tuntuu.

Olen lukenut paljon ihmisten mietteitä oikeasta runkokoosta ja se on hyvin pitkälti makuasia. Kunhan nyt jotenkin pystyy seisomaan fillarinsa päällä. Luulen, että henkkoht vaikuttaa sekin, kun on tullut viime vuodet ajettua maastofillarilla, niin siinä on tottunut matalaan vaakaputkeen ja nyt oudoksestaan hybridimäinen fillari tuntuukin oudon hirvimäisen korkealle 28-tuuman nakkeineen. Toisaalta tuollainen pienempi runko ja korkealle nostettu satula ja etunojaava asento näyttää aggressiivisemmalle. Nyt sopivalla satulan korkeudella stonga jää muutaman sentin (olikohan 6 - näyttää kyllä silmämääräisesti vähemmältä) korkeammalle kuin satula. Tuossa 54-senttisessä olisi ollut 2 senttiä matalampi ohjainputki (äh, tälle on joku oikeakin nimi, mutta pakenee nyt mielestä) ja tietty vaakaputki sen pari senttiä matalammalla. Kona antaa kyllä nettisivuillaan seisomakorkeudeksi 77,6 cm, joten välimatkaa jäisi 3,4 cm, joka ei nyt niin hirveästi poikkea suosituksesta. Mutta mutta...se 54-senttinen olisi ollut juuri oikea koko tuon mukaan. Noh, ehkä parempi fillari alla kuin mahdollisesti kuukausitolkulla tilauksessa, jotta saisi juuri sopivan kokoisen. Pitää myöhemmin lisäillä kuvia omien mittojeni mukaan säädetystä fillaristani.

Stongaahan tuossa saa laskettua 1,5 cm, jos poistaa välistä välilevyt ja jos stemmin kääntää nurinpäin niin saadaan jo kunnon köyryasento. Ehkä parempikin noin, että saa sitten vapaasti säätää ainakin stongan riittävän korkealle, kun kaupunkipyörähän tuo Dew suhteellisen korkean ajoasennon omaavana tarkoitus on ollakin. Flickeristä tsekkailin muiden kuvia Dewsta ja näytti olevan monella tyylillä säädettyä konkelia. Osalla stonga hiukan korkeammalla verrattuna satulaan (kuten minulla), osalla vielä korkeammalla ja sitten osalla perse pystyssä eli satula vähintään 10 senttiä korkeammalla kuin stonga. No, makuja on monenlaisia. Mutta olishan se niin pirun urheilullisen ja katu-uskottavan näköistä ajaa perse pystyssä! Aikaisemmassa maastopyörässäni ehkä onkin vähän rasittava ollut se makaava asento, jossa stonga on ollut samassa tasossa satulan kanssa. Käy käsien päälle pidemmässä ajossa. Nousukahvat ovat auttaneet siinä kyllä pirusti pidemmillä lenkeillä.

Aloinkin heti miettimään ohjauksen modifiointia. Nousukahvat on yksi vaihtoehto (monipuolistamaan otevalikoimaa pidemmässä ajossa) ja toinen on sarvimallinen stonga. Katselin jo valmiiksi ChainReactionCyclesin stongavalikoimaa ja erittäin todnäk tulee lisättyä omaan tilaukseeni (tarkoitus joka tapauksessa tilata kohtapuoliin järeintä mahdollista Kryptoniteä (jota ei Suomesta tunnu saavan mistään) varkaiden kiusaksi ja Brooksin penkkiä yms. sälää
). Tilausta jarruttaa oikeastaan vielä se, että en tiedä tilaanko kengät samalla vai saako ne Suomesta. Jos huomenna on kiva keli ja jos muuten vain ehdin, niin ajattelin polkaista koeajelunomaisesti Puotinharjun Bike Planettiin tsekkaamaan Adidaksen valikoimat.
Lukkopolkimet (toispuoleiset Shimanon A530:t) tulikin jo hankittua fillarin kanssa samalla.
Bike Planetissa voisi samalla katsella pöksyvalikoimaakin.

Ai, että kun ketuttaa, ettei ole mitään muistikuvaa mihin olen fillarini mittarin laittanut. Viimeinen muistikuva siitä on, että se oli kiinni telineessään kellarissa olevassa fillarissa enkä mitenkään muista, että olenko sen siitä napannut mukaani himaan vai onko joku muu sen napannut pyörästäni kellarissa tai jonkun kaupan edessä. Onneksi ChainReactionCyclesissä tuo VDOn C2 on varsin edullinen. Samalla ajattelinkin siitä laittaa langattoman version, johon saa myöhemmin lisättyä kadenssianturinkin heittämällä. Ylipäänsä olen ollut tuohon VDOn mittariin hyvin tyytyväinen. Pari-kolme kautta se taisi ehtiä olla käytössä.

Kevättä pukkaa

Väkisinkin kevät tulla jolkuttelee. Viime päivinä sää on kyllä enemmänkin muistuttanut syksyä. Viime viikon lämpimät kevätpäivät ovat muisto vain.

Olen ollut viime viikot fillarikuumeessa ja on tullut surffailtua valmistajien sivuilla ja harrastajien mielipiteitä kahlaten. Etsinnässä on järkevä (monipuolinen ja edullinen) yleispyörä niin kaupunkiin, keskuspuiston reiteille kuin maantielle pidempiäkin retkiä varten. Vanha maasturini on tullut tiensä päähän. Olen siitä jo pidempään miettinyt tekeväni sinkulan tai fiksin, mutta en tiedä maksaako se vaivaa, sillä sen runko ei ole mitenkään erityisen hyvä tai edes kaunis.

Tällä hetkellä olen kallistumassa Kona Dew Plussan puoleen. Sen puolesta puhuu edullinen hankintahinta (439 euroa), jolla saa kuitenkin jo mekaaniset levyjarrut, jotka lienevät käyttökelpoiset Helsingin ilmastossa varsinkin kun liikutaan fillarikauden ääripäissä. Vihreä värikin on maukkain noista eri Dew-versioista. Tottahan toki ulkonäöllä on merkitystä! Dew Plussan huonoin puoli on sen järkevyys. Se on edullinen, siihen voi laittaa parempaa osaa, kun alkuperäisosat on ajettu loppuun ja se soveltuu monipuoliseen käyttöön ja monelle alustalle. Lisäksi hyvin harvalla tuntuu olevan siitä mitään pahaa sanottavaa, päinvastoin. Kaiken kukkuraksi sitä myydään kotinurkilla. SIIS IHAN LIIAN JÄRKEVÄ VALINTA!! Pyörä on toisaalta kyllä kompromissimainen eikä se ole aggressiivisen tai erityisen menevän näköinen.

Olen myös miettinyt kalliimpia 600-800 hintaluokan sporttisia suoratankoisia pyöriä, mutta en tiedä saako lisärahalla riittävästi vastinetta. Joku sporttinen kappavaihteellinen ja levyjarrullinen pyörä olisi aika ihanteellinen kaupunki-/commuter-pyörä kyllä. Cuben Hooper Alfinen osilla ja levyjarruilla olisi 1000 euron hintaluokassa. Toisaalta samaan hintaan saisi sitten jo cyclocrossarin. Cyclocrossari voisikin olla sitten tulevaisuudessa Se Oikea, jos pitää yhdellä välineellä pärjätä.

Käyn koeajamassa tuon Dew Plussan, kun kelit paranee ja sateet loppuu, niin pääsee fiilistelemään miltä pyörä tuntuu ajaa.

Dew Plussan edullinen hinta mahdollistaisi ostaa mukavan määrän lisäroippeitakin. Jo pitkään harkinnassa olleet lukkopolkimet (toispuoleiset Shimano A530:t) ja kengät tekisi mieli ostaa samalla. Brooksin satula (B17 ja vihreänä tietty! :)) himottaisi myös. Sillä voisikin kuvitella ajavansa sitten vaikka elämänsä loppuun asti, jos vain pitää siitä huolen. Kunnon lukko pitää ostaa joka tapauksessa ja tarkoituksena olisikin pistää järeintä tarjolle voroille eli Kryptonite Fahgettaboudit -minikaarilukko ja Kryptoniten vaijeri, jolla saa kiekot ja satulan kiinni. Kuumottaisi hankkia myös FRWD:n laite, jolla saisi lisämielenkiintoa kuntoiluun.

Kyllähän tämä vaikuttaa aika pitkälti siltä, että olen jo valintani tehnyt. Pitää nyt vain toivoa, ettei Dew osoittaudu pettymykseksi koeajolla.