perjantai 18. huhtikuuta 2008

Kypärä päässä, säässä kuin säässä

Mukavaa seurata työmatkapyöräläisiä, kun isolla enemmistöllä näyttäisi olevan kypärä päässä. Lähes kaikilla vielä säädettynä oikein. Vain muutamilla kekottaa takaraivolla. Enimmäkseen halpoja kypäriä, mutta mitäpä siitä, sama suojausteho niilläkin on.

Tulee mieleen ajat joku 10 - 15 vuotta sitten, jolloin pidin vielä kypärän käyttämistä naurettavana ja olin varma, että rikkoisin lakia, jos tulisi kypäräpakko. Nyt ehkä sitten oma(kin) asenneilmasto on muuttunut tai sitten pitää vain myöntää aikuistuneensa (kuulemma 30:n jälkeen itsesuojeluvaiston pitäisi vahvistua muutenkin), mutta nykyään pidän kypärän käyttämistä ainoastaan järkevänä, jopa fiksuna. Varsinkin, kun viime vuosina on käynyt pari läheltä piti -tilannetta, niin ei pitäisi enää leikkiä onnellaan. Kuukausi sitten tapahtuneesta mahalleen lennosta jäi muistoksi isot arvet polveen ja tuhoutuneet päällysvaatteet. Etenkin uusien farkkujen polvi meni ihan päreiksi. Kuin ihmeen kaupalla sain refleksillä kädet ottamaan iskua vastaan enkä lyönyt päätäni tai raapinut naamaani hiekoitettuun asvalttiin. Polvi olikin sitten sitäkin kipeämpi.

Olenkin viime päivinä netistä katsellut ja lueskellut kypäristä ja himottaisi liittää CRC:n tilaukseen vielä kypärä. Lähinnä silmissä on pyörinyt Giro Xen ja Bell Variant. Pitää käydä liikkeissä etsimässä ja sovittelemassa eri malleja, niin näkee miten omaan kuuppaan nuo istuu. Girolla ja Bellillä on kuitenkin erilainen mitoitus mitä tulee pään muotoon. Tällä hetkellä kyllä on parikin kypärää komeron perillä. Ja molemmat vielä vähän käytettyjäkin. Toinen neljä vuotta sitten ostettu halpa Bell (joka istuu aika kivasti muistaakseni) ja pari vuotta sitten ostettu Michelin Pro Race (joka istuu huonommin, mutta on "coolimman" näköinen, lisäksi säätösysteemi on huonompi ja remmit pääsee luistamaan takakiinnityksessä jolloin niiden mitta pitää aina tsekata ennen päähän laittamista). Noissa molemmissa, etenkin Michelinissä on virtaviivaisuutta tavoitteleva takaosan muotoilu, joka ainakin tuolloin muutama vuosi sitten oli cooliuden määritelmä. Mitä kalliimpi kypärä, sitä terävämmin muotoiltu takaosa. Pyöreämpi muotoilu on kuitenkin turvallisempaa taaksepäin kaatumisen kannalta ja nyttemmin onkin tullut hyviä pyöreämmin muotoiltuja kypäriä markkinoille, kuten nuo Xen ja Variant. Äh, tässä on tullut vissiin itsestä ihan nössö ja keski-ikäinen, kun tarkastelee jo pyöräilyä turvallisuusnäkökulmasta. No, mutta jos uusi kypärä olisi sitten sellainen, jonka laittaa ihan mielellään päähänsä niin ulkonäön kuin mukavuutensakin vuoksi.

Pitää kyllä myöntää, että kun kävin muutama päivä sitten heittämässä ekat ajelut (n. 15 - 20 km, Meikku - Munkkiniemi - Kuusisaari - Lehtisaari - Kaskisaari - Lauttasaari (jossa pyörimistä eteläkärjen kautta - hienot maisemat muuten!, ekaa kertaa tuli käytyä rannalla asti - yms. Lidliä etsien ja lopulta löytäen ja sieltä Polkupöyrän huoltosalkku 13,99 hintaan ostaen) - Ruoholahti - Hietalahti - Hernesaari - Merisatama - Kaivopuisto - Kauppatori - Espa - Rautatieasema - Töölönlahti - Meikku) uutukaisella Dewllani, niin ei ollut kypärää päässä. Pipa oli päässä kylmän kelin (joku 5 astetta plussaa) vuoksi, enkä oikein koskaan ole edes sovitellut, miten kypärä päähän sopisi pipan kanssa. Toisaalta pipan asian olisi varmaan ajanut myös kypärän alle laitettu Buff.

Alkuasennuspolkimet ovat vieläkin Dewssa kiinni. Ei vain kerta kaikkiaan lähde irti. Clas Ohlsonilta tuli ostettua 15 mm kiintolenkkiavainkin, mutta no joy vasarankaan avulla. Ostin samalla vaseliinia tai mitä lie "multi-function grease" tuubin ja CRC:n ketjuöljyspraytä. Katsoo, jos huomenna ehtisi käyttää sen verran ostoliikkeessä pyörää, että saavat näyttää miten polkimet lähtee ammattimiehellä irti. Puolilukkiksia en anna kyllä saman kaverin asentaa, vaan laitan itse sopivalla kireydellä ja riittävästi vaseliinia jengoihin.

Ei kommentteja: